Jos jonkun mielestä viestintäni vaikuttaa toisinaan hiukan ristiriitaiselta, niin se johtuu siitä, että se on. Pääni sisällä on jatkuva vääntö. Elän eräänlaista kaksoiselämää egoni ja korkeamman minäni vaihdellessa vetovastuuta sattumanvaraisesti. En todellakaan aina edes tiedä, kumpi vie ja kumpi vikisee, mutta toisinaan tuntuu kuin joka raajaa revittäisiin eri suuntaan. Vaikka kiinnostus henkistä kasvua kohtaan on …
ETUOIKEUTETUN TUNTEET
Edellisessä tekstissä viittasin epäterveeseen itsekeskeisyyteen, jota koko läntinen kulttuurimme tuntuu tukevan. Tunnepiehtarointi on mielestäni ylittänyt kaikki kohtuuden rajat, ja mikä pahinta: tunteisiin suhtaudutaan usein kuin ne olisivat totta. Pitää kuunnella, ymmärtää, antaa tilaa, sallia ja sympatiseerata. On loukkaavaa kyseenalaistaa saati vähätellä tai mitätöidä toisen tunteita. Itselleni teen silti niin jatkuvasti – ja saan huomata sille …
SINÄ OLET OK, YHTEISKUNTA EI
Yhä useampi nuori havahtuu entistä aiemmin tyhjyyden tunteeseen elämässään siitä huolimatta, että kaikki on näennäisesti hyvin. Uskontojen vaihtuessa ateismiin, kylänraittien betonikuutioihin ja sosiaalisten kontaktien virtuaalisiksi, on myös nuorison rooli yhteiskunnassa muuttunut. Heitä ei enää samalla tavoin sisällytetä arjen askareisiin, toisten lasten hoitoon tai ylipäänsä osaksi palvelevaa yhteisöä – ainakaan ilman vaivanpalkkaa. Usein tuntuu riittävän, että …
PAREMMAN PUUTTEESSA
”Sinä riität.” You’re fine – just the way you are. Tuo paljon hoettu mantra on hyvin ristiriitainen. Siinä, missä se pyrkii julistamaan ehdotonta rakkautta sekä hyväksyntää, se myös tavallaan vapauttaa vastuusta ja mitätöi tekojen merkityksen. ”Sinä kelpaat.” That’ll do – good enough. Siinä on jo astetta realistisempi kaiku: ihan kelpo – paremman puutteessa. Voimaantumista ajatellen …
LUOVUUS KUKOISTAKOON
Toisiaan itsekin mietin, miksi ihmeessä haluan jakaa tuntojani ja sanoittaa ajatuksiani näin avoimesti, vaikka siinä ei käytännössä ole kuin hävittävää. On loogista, että somemarkkinoinnin aikakaudella moni kaupallistaa elämänsä, parisuhteensa, kotinsa tai lapsensa helpon rahan toivossa, mutta minä kirjoitan ilmaiseksi julkista päiväkirjaa silläkin uhalla, että se voi kostautua. Koska kaikki netissä julkaistu säilyy ikuisesti ja vanhat …
VASTAUKSIA JA VARMUUTTA
Nyt, kun olen valaistunut ja henkisesti balanssissa, niin kaikki näyttää hyvin selkeältä. Elämän suunta on viitoitettu ja terveys taattu. Namaste. Phah. As If. En oikeastaan tiennyt, mitä lähdin Matkalta hakemaan, mutta kuulin kutsun tutkimusretkelle itseeni. En odottanut tajunnanräjäyttävää paranemiskokemusta, vaan lähinnä energian vapaata virtaamista ja aitoja tunne-elämyksiä. Toivoin, että saisin joitain lukkoja murrettua, jotta saisin …
KOTIMATKA
Halusin tuntea tunteet kerrankin täydellä teholla, ja onnistuinkin osittain. Minut tunteville ei liene yllätys, että yksi padotuimmista tunteistani oli ilo. Viimeisellä Matkalla sainkin aivan spontaanin nauruhepulin, mikä tuntui yhtä aikaa niin oikealta ja silti vähän väärältä muiden oksentaessa ulos raivoa, kauhua ja tuskaa. Prosessien erilaisuus oli täydellinen osoitus metodin toimivuudesta ja sen yksilöllisyydestä kaikille yhteisesti …
MINÄMATKA osa 2
Koska olin saanut edellistä tekstiä kirjoittaessani analysoitua paremmin ensimmäisiä päiviä, ymmärsin huijanneeni prosessia aiempina päivinä. Olin suorittanut, kehittänyt oikoreittejä päästäkseni prosessin loppuun ja sanonut, mitä oletin oikeaksi. Vaivihkaa jätin myös yhden tehtävän täysin huomiotta, koska sen tekeminen tuntui silloin liian falskilta. Ja vaikka sain ihan aidon tunnereaktion molempina päivinä, niin ymmärsin sulkeneeni kaatopaikan oven heti …
MINÄMATKA osa 1
Kolme pitkää päivää ja sitäkin pidempää yötä Kallion kupeessa. Öisin vain minä, mutta päivisin n. 40 muuta ”minää” matkalla omaan itseen samassa tilassa. Vaikka fyysinen paikka olikin kaikille sama, oli mentaalinen ja emotionaalinen tila jokaiselle yksilöllinen. Minulle yhteisöllinen tapahtuma itsessään on silkkaa epämukavuusaluetta, puhumattakaan tunteiden purkamisesta julkisesti ”namaste”-henkisessä tunnelmassa, joten päätin pakata mukavimmat vaatteeni ja …
HENKISESTI TASAPAINOINEN VAI TUNNEKÖYHÄ?
Olen aina pitänyt eräänlaisena saavutuksena kykyäni kontrolloida tunteitani ja järkeistää niitä siinä määrin, etten ole aikoihin kokenut tarvetta reagoitua isommin juuri mistään. Harvemmin enää pelkään, häpeilen, säikyn, kimpoilen, jännitän, panikoin, vihastun, loukkaannun tai suren. Se on hienoa – tavallaan. Kun esimerkiksi lapsi putoaa korkealta ja huutaa kuin hyeena, auttaa paljon, jos mieli ehtii apuun eikä …