Kirjoitusmotivaatio on ollut viime aikoina taas lähes nollassa. Kaiken tekemiseni ytimessä on alun perin ollut halu palvella yhteisöä, joten luonnollisesti on vaikea löytää sisäistä paloa kirjoittaa lähinnä itseään varten. Huonoina hetkinä toki palvelee mielenterveyttäni saada sanoitettua asioita julki, mutta muutoin luomistyöhön käytetty energia tuntuu menevän harakoille. En kuitenkaan tällä kertaa ryve itseinhossa tai passivoidu sisäisen …
BUU!
Olen pannut merkille, että kriittinen, skeptinen ja jopa kyyninen ihminen näyttäytyy usein älykkäämpänä kuin asioihin optimistisemmin suhtautuva. Kun osoitat uskoa, luottamusta tai toiveikkuutta mitä tai ketä tahansa kohtaan, saat todennäköisesti ankeuttajan kimppuusi alta aikayksikön. ”Miten naiivia ajattelua!” ”Nielitkö syötin noin helpolla?” ”Odotahan vaan…” Itse en arvota kaikkitietävyyttä läheskään yhtä korkealle kuin rohkeutta. Uskallus mokata, olla …
PERSPEKTIIVIÄ POLITIIKKAAN
Jenkkihallinnon vaihtuessa ja Suomessa kunnallisvaalien lähestyessä on pitänyt taas pohtia omaa suhdetta politiikkaan. Onko kaikki yhtä suurta teatteria vai voiko yksilö todella saada jotain aikaiseksi poliittisella pelikentällä? Minulle politiikka on kuin käsidesi: spesifeissä olosuhteissa oikein käytettynä elintärkeää, mutta valtaosan käsissä näytösluonteista tyhjän hieromista. Ei mikään ihme, että moni katsoo sen tarpeettomaksi. Itsekään en hyödynnä käsidesiä …
ITSE ANKEUTTAJA
Edellisessä kirjoituksessa viittasin ankeuttajiin, jotka pyrkivät imemään ihmiseltä viimeisetkin optimismin rippeet. Ymmärsin heti juttua kirjoittaessani, että olen jo pitkään syyllistynyt samanlaiseen toimintaan päässäni ja ollut itse ankeuttaja sisäisessä dialogissani. Jos todellinen vapaustaistelija syyttää suosionsa laskusta algoritmejä, aivopestyä lammaskansaa tai sensuurikoneistoa, minä näen vastaavassa tilanteessa vain yhden syyllisen: itseni. Ankeuttajan silmissä ongelma on perustavanlaatuinen ja lähes …
KAKSOISELÄMÄÄ
Jos jonkun mielestä viestintäni vaikuttaa toisinaan hiukan ristiriitaiselta, niin se johtuu siitä, että se on. Pääni sisällä on jatkuva vääntö. Elän eräänlaista kaksoiselämää egoni ja korkeamman minäni vaihdellessa vetovastuuta sattumanvaraisesti. En todellakaan aina edes tiedä, kumpi vie ja kumpi vikisee, mutta toisinaan tuntuu kuin joka raajaa revittäisiin eri suuntaan. Vaikka kiinnostus henkistä kasvua kohtaan on …
ETUOIKEUTETUN TUNTEET
Edellisessä tekstissä viittasin epäterveeseen itsekeskeisyyteen, jota koko läntinen kulttuurimme tuntuu tukevan. Tunnepiehtarointi on mielestäni ylittänyt kaikki kohtuuden rajat, ja mikä pahinta: tunteisiin suhtaudutaan usein kuin ne olisivat totta. Pitää kuunnella, ymmärtää, antaa tilaa, sallia ja sympatiseerata. On loukkaavaa kyseenalaistaa saati vähätellä tai mitätöidä toisen tunteita. Itselleni teen silti niin jatkuvasti – ja saan huomata sille …
LUOVUUS KUKOISTAKOON
Toisiaan itsekin mietin, miksi ihmeessä haluan jakaa tuntojani ja sanoittaa ajatuksiani näin avoimesti, vaikka siinä ei käytännössä ole kuin hävittävää. On loogista, että somemarkkinoinnin aikakaudella moni kaupallistaa elämänsä, parisuhteensa, kotinsa tai lapsensa helpon rahan toivossa, mutta minä kirjoitan ilmaiseksi julkista päiväkirjaa silläkin uhalla, että se voi kostautua. Koska kaikki netissä julkaistu säilyy ikuisesti ja vanhat …
VASTAUKSIA JA VARMUUTTA
Nyt, kun olen valaistunut ja henkisesti balanssissa, niin kaikki näyttää hyvin selkeältä. Elämän suunta on viitoitettu ja terveys taattu. Namaste. Phah. As If. En oikeastaan tiennyt, mitä lähdin Matkalta hakemaan, mutta kuulin kutsun tutkimusretkelle itseeni. En odottanut tajunnanräjäyttävää paranemiskokemusta, vaan lähinnä energian vapaata virtaamista ja aitoja tunne-elämyksiä. Toivoin, että saisin joitain lukkoja murrettua, jotta saisin …
KOTIMATKA
Halusin tuntea tunteet kerrankin täydellä teholla, ja onnistuinkin osittain. Minut tunteville ei liene yllätys, että yksi padotuimmista tunteistani oli ilo. Viimeisellä Matkalla sainkin aivan spontaanin nauruhepulin, mikä tuntui yhtä aikaa niin oikealta ja silti vähän väärältä muiden oksentaessa ulos raivoa, kauhua ja tuskaa. Prosessien erilaisuus oli täydellinen osoitus metodin toimivuudesta ja sen yksilöllisyydestä kaikille yhteisesti …
MINÄMATKA osa 2
Koska olin saanut edellistä tekstiä kirjoittaessani analysoitua paremmin ensimmäisiä päiviä, ymmärsin huijanneeni prosessia aiempina päivinä. Olin suorittanut, kehittänyt oikoreittejä päästäkseni prosessin loppuun ja sanonut, mitä oletin oikeaksi. Vaivihkaa jätin myös yhden tehtävän täysin huomiotta, koska sen tekeminen tuntui silloin liian falskilta. Ja vaikka sain ihan aidon tunnereaktion molempina päivinä, niin ymmärsin sulkeneeni kaatopaikan oven heti …