Jos Suomen valtamediaan on luottaminen, niin kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi oli ensisijaista päästä Natoon. Uutisten mukaan Putin voisi hyökätä Suomeen millä tahansa tekosyyllä vedoten sadunomaiseen tarinaan natsihallinnosta – aivan kuten Ukrainaankin.
Mikäpä siis olisikaan vastuullisempaa journalismia, kuin alkaa kissankokoisin kirjaimin maalata mielikuvaa Suomen äärioikeistosta ja natsiministereistä perustuen kyseenalaisiin todisteisiin ajoilta jo kauan ennen hallitusvastuuta. Bravo!
Ja meitä toisinajattelijoita väittävät hyödyllisiksi idiooteiksi.
Olen seurannut, kun mediassa ex-vassariministerin laiton graffiti taputellaan piiloon nopeammin kuin itse teos, demarimiehen HH-henkiset kuvat kuitataan ”kiusallisina”, Marinin jauhojengiseura ja ”korvakaula” maalataan ulkomaita myöten stressaantuneen perheenäidin ansaituksi rentoutumiseksi. Jopa aiemmin laajasti paheksutun Halla-ahon toiveet venäläisten tappamisesta jäivät mediassa vaille sen suurempaa moraalisaarnaa, koska tiettyjä ihmisryhmiä on saanut vasemmistonkin puolesta syrjiä ihan luvan kanssa.
Nyt tikunnokassa on riepoteltu joidenkin kannattajien mielestä salonkikelpoiseksikin moitittuja Purran persuja, 15 vuotta vanhaa ”riikkaa” erityisellä innolla.
Scriptassa kielenkäyttö kieltämättä on sen verran räävitöntä, että useampikin pesukarhu on tarvittu putsaamaan ”riikan” suu ennen poliittista uraa. Ja eipä tainnut Junnilakaan olla ihan yhtä puhtoinen kuin lumiukkonsa, mutta mielestäni likaista on ollut myös median touhu.
Tavallisesti kohuotsikoiden vastapainoksi lehtiin tippuilee vähän väliä myös puolustuspuheenvuoroja, missä joku vähättelee poliitikkojen emämunauksia, inhimillistää virheitä tehneitä, elämästään oppineita ja vaikeita aikoja läpikäyneitä päättäjiä.
Tässä yhteiskunnassa media tuntuu osoittavan ymmärrystä vähän joka taholle: laittomuuksista kärähtäneille, väkivallantekijöille, huumeidenkäyttäjille, itsensämyyjille, vaikeuksista nousseille, uuden elämänsuunnan tai identiteetin löytäneille. Inhimillisyyttä jaetaan kuin muoviämpäreitä konsanaan, mutta _epäkorrekteilla ihmisillä_ ei siihen jonoon ole mitään asiaa.
Mediat tekevät työkseen luetun ymmärtämistä ja tulkitsevat konteksteja, mutta Purran tapauksessa ei kenellekään tullut pieneen mieleenkään, että kuuluisa ”ruumiita tulisi ihan lähijunassa” – letkautus saattaisi olla ennemmin itseironiaa koskien hänen aseenkäyttötaitojaan kuin fantasiointia tappamisesta. Varmasti tuli, mutta se olisi pilannut hyvän tuomiopäivän.
Viis siitä, että lapsellisesta nettihuutelusta ja nimittelystä on siirrytty jo vuosia sitten demokraattiseen vaikuttamiseen eivätkä todellisuudessa natsit tai ääriliikkeet vaikuta saaneen kunnon jalansijaa Suomessa vieläkään. Vaikka uhkaavasta äärioikeiston noususta on puhuttu jo vuosia, niin hakaristin olen itse viimeksi nähnyt Palokan nuorisotalolla 2000-luvun alussa.
Yksikään media tuskin tulee koskaan antamaan kunniaa Purralle tai kumppaneille siitä, että omassa kuplassa viljelty rasistinen kieli, vihapuhe, turhautuneisuus ja aggressio on jäänyt vähemmälle sitä mukaa, kun he ovat hankkineet itselleen ääntä, uskottavuutta ja toimivaltaa eduskuntapuolueena. Tuoreessa hallitusohjelmassa ei käsittääkseni näy mitään viitteitä ääriajattelusta tai rasismista – ainoastaan kauan kaivattua realismia.
Fasismi ja rasismi ovat tuomittavia asioita enkä tahdo nähdä niitä normalisoitavan. Kokemuksesta kumpuavaa epäkunnioitusta huonokäytöksisiä rötöstelijöitä kohtaan ei kuitenkaan tule automaattisesti tulkita koko ihmisryhmän alemmaksi arvottamiseen.
Mielestäni on päivänselvää, että eniten turvattomuutta Suomessa aiheuttavat tänäkin päivänä aivan muut tahot kuin _verkossa radikalisoituva_ äärioikeisto. Sen enempää en viitsi sanoa tai jonkun vahtikoira saattaa purra.
