Kukaan X:ää käyttävä tuskin on voinut välttyä RESPEKTIÄ – seksikirja pojille -teoksen aiheuttamalta kohulta, etenkin kun Sanna Ukkola tarttui niin sanotusti härkää sarvesta ja nosti sen näyttävästi pöydälle – antaen tahattomasti sanajärjestyksellään jopa ymmärtää, että kulli pitäisi saada syvälle suuhun koulussa. Toistaiseksi yksikään oppilaitos tuskin pitää käytännön tunteja aiheesta, mutta hetken asiaa selviteltyäni kävi ilmi, että kullin imemis- ja hieromisvinkkejä tarjoava kirja todellakin on listattuna täällä opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa hankkeessa 8. luokan äidinkielen tunnille sopivaksi oppimateriaaliksi.
Somekansa tuntuu kuitenkin olevan hyvin vahvasti eri mieltä tästä ja öyhötystä aiheesta näkee jo joka foorumissa. Tehtiinköhän nyt kärpäsestä härkänen?
Kröhöm, kertojan ääni…
Silloin, kun minä olin nuori, käytiin kirjaston nurkkapöydässä lukemassa yhtä ja ainoaa murrosiästä sekä nuoren seksuaalisuudesta kertovaa kirjaa ja pyrittiin hihittelemään äänettömästi hiljaisessa salissa. Niihin asioihin, mihin kyseinen kirja ei vastannut, löytyi useimmiten selvyys Suosikki-lehden Bees & Honey palstalta Erkin sanoittamana. Alakoulun lopulla pornosta opittiin porukalla jonkun iskän VHS-kasetin pyöriessä ”kotibileissä”. Siinä oli kiltille tytölle jotain sopivan kiellettyä, mutta ei vaarallista, koska kukaan ei tuntunut todellakaan olevan siinä iässä, että seksuaalinen kanssakäyminen ainakaan muun kuin nyrkki-Kyllikin kanssa olisi tullut kuuloonkaan. Vielä 2000-luvun alussa soolo-, irto- ja ryhmäseksi olivat tabuja yhteiskunnassa – puhumattakaan sateenkaariseksistä. Nyt nuo tabut on pistetty pillunpäreiksi ja sen murusia tarjoillaan auliisti jopa peruskoululaisille.
Koska elämme hedonistisessa kulttuurissa, myös seksistä on tehty pikainen nautintolaji sen sijaan, että siitä puhuttaisiin enää luottamukselliseen suhteeseen kuuluvana rakkauden tekona, jonka lähtökohtainen tarkoitus on suvun jatkaminen. Erään vanhan pervon pseudotieteellisten tutkimusten mukaan seksuaalinen nautinto on synnynnäinen ominaisuus ja siihen pohjaten WHO:n virallinen ohjeistus kehottaakin puhumaan itsetyydytyksestä jo alle 4-vuotiaille. (Epäuskoisille tiedoksi, että olen kirjoittanut aiheeseen liittyen muutaman syventävän tekstin, jotka liitän loppuun.) Liekö siis mikään ihme, että myös koulumaailmaan on pesiytynyt ajatus siitä, että nautintoon tähtäävät seksioppaat olisivat täysin hyväksyttävä osa nykyaikaista opetusta.
On selvää, että seksuaalisuutta pitää käsitellä myös koulussa ja monimuotoisuus tulee ottaa huomioon tässäkin asiassa, mutta kerta toisensa jälkeen saa järkyttyä siitä, miten paljon tässä yhteiskunnassa kouluja myöten painotus on keikahtanut biologiasta ideologiaan – kohti täydellistä seksuaalista vapautumista.
Median avustaessa agendaa saammekin jatkuvasti lukea oman seksuaalisuuden olevan hyvään hintaan myytävissä, voimme katsella pariskuntia harrastamassa irtoseksiä tosi-tv-formaatissa ja kuulla koko perheen ohjelman panelistin haaveilevan podcastissa perheenisän panemisesta ja persreiän syömisestä – ilman häpeän häivää. Se on kuulkaa tätä päivää!
Kun Jeesus-sanan kuuleminen kouluissa rikkoo jonkun turvallista tilaa, mutta nykyisen seksuaalikasvatuksen kehityksen kritisoiminen katsotaan jeesusteluksi, niin voisi sanoa asioiden olevan menossa ihan päin helvettiä.
***
https://sannibergele.fi/2023/02/08/varitetyt-agendat-osa-3/
https://kanto.media/2024/02/16/lgbtqia2s-pelkkaa-plussaa/
https://kanto.media/2024/03/08/heidan-taytyy-todella-vihata-seksuaalivahemmistoja/?swcfpc=1
