Yhä useampi nuori havahtuu entistä aiemmin tyhjyyden tunteeseen elämässään siitä huolimatta, että kaikki on näennäisesti hyvin. Uskontojen vaihtuessa ateismiin, kylänraittien betonikuutioihin ja sosiaalisten kontaktien virtuaalisiksi, on myös nuorison rooli yhteiskunnassa muuttunut. Heitä ei enää samalla tavoin sisällytetä arjen askareisiin, toisten lasten hoitoon tai ylipäänsä osaksi palvelevaa yhteisöä – ainakaan ilman vaivanpalkkaa. Usein tuntuu riittävän, että …
PAREMMAN PUUTTEESSA
”Sinä riität.” You’re fine – just the way you are. Tuo paljon hoettu mantra on hyvin ristiriitainen. Siinä, missä se pyrkii julistamaan ehdotonta rakkautta sekä hyväksyntää, se myös tavallaan vapauttaa vastuusta ja mitätöi tekojen merkityksen. ”Sinä kelpaat.” That’ll do – good enough. Siinä on jo astetta realistisempi kaiku: ihan kelpo – paremman puutteessa. Voimaantumista ajatellen …
LUOVUUS KUKOISTAKOON
Toisiaan itsekin mietin, miksi ihmeessä haluan jakaa tuntojani ja sanoittaa ajatuksiani näin avoimesti, vaikka siinä ei käytännössä ole kuin hävittävää. On loogista, että somemarkkinoinnin aikakaudella moni kaupallistaa elämänsä, parisuhteensa, kotinsa tai lapsensa helpon rahan toivossa, mutta minä kirjoitan ilmaiseksi julkista päiväkirjaa silläkin uhalla, että se voi kostautua. Koska kaikki netissä julkaistu säilyy ikuisesti ja vanhat …
VASTAUKSIA JA VARMUUTTA
Nyt, kun olen valaistunut ja henkisesti balanssissa, niin kaikki näyttää hyvin selkeältä. Elämän suunta on viitoitettu ja terveys taattu. Namaste. Phah. As If. En oikeastaan tiennyt, mitä lähdin Matkalta hakemaan, mutta kuulin kutsun tutkimusretkelle itseeni. En odottanut tajunnanräjäyttävää paranemiskokemusta, vaan lähinnä energian vapaata virtaamista ja aitoja tunne-elämyksiä. Toivoin, että saisin joitain lukkoja murrettua, jotta saisin …
KOTIMATKA
Halusin tuntea tunteet kerrankin täydellä teholla, ja onnistuinkin osittain. Minut tunteville ei liene yllätys, että yksi padotuimmista tunteistani oli ilo. Viimeisellä Matkalla sainkin aivan spontaanin nauruhepulin, mikä tuntui yhtä aikaa niin oikealta ja silti vähän väärältä muiden oksentaessa ulos raivoa, kauhua ja tuskaa. Prosessien erilaisuus oli täydellinen osoitus metodin toimivuudesta ja sen yksilöllisyydestä kaikille yhteisesti …
MINÄMATKA osa 2
Koska olin saanut edellistä tekstiä kirjoittaessani analysoitua paremmin ensimmäisiä päiviä, ymmärsin huijanneeni prosessia aiempina päivinä. Olin suorittanut, kehittänyt oikoreittejä päästäkseni prosessin loppuun ja sanonut, mitä oletin oikeaksi. Vaivihkaa jätin myös yhden tehtävän täysin huomiotta, koska sen tekeminen tuntui silloin liian falskilta. Ja vaikka sain ihan aidon tunnereaktion molempina päivinä, niin ymmärsin sulkeneeni kaatopaikan oven heti …
MINÄMATKA osa 1
Kolme pitkää päivää ja sitäkin pidempää yötä Kallion kupeessa. Öisin vain minä, mutta päivisin n. 40 muuta ”minää” matkalla omaan itseen samassa tilassa. Vaikka fyysinen paikka olikin kaikille sama, oli mentaalinen ja emotionaalinen tila jokaiselle yksilöllinen. Minulle yhteisöllinen tapahtuma itsessään on silkkaa epämukavuusaluetta, puhumattakaan tunteiden purkamisesta julkisesti ”namaste”-henkisessä tunnelmassa, joten päätin pakata mukavimmat vaatteeni ja …
HENKISESTI TASAPAINOINEN VAI TUNNEKÖYHÄ?
Olen aina pitänyt eräänlaisena saavutuksena kykyäni kontrolloida tunteitani ja järkeistää niitä siinä määrin, etten ole aikoihin kokenut tarvetta reagoitua isommin juuri mistään. Harvemmin enää pelkään, häpeilen, säikyn, kimpoilen, jännitän, panikoin, vihastun, loukkaannun tai suren. Se on hienoa – tavallaan. Kun esimerkiksi lapsi putoaa korkealta ja huutaa kuin hyeena, auttaa paljon, jos mieli ehtii apuun eikä …
TUNNEVASTUU
En ole liiemmin vältellyt vaikeita aiheita kirjoittaessani konsensusta haastavia näkökulmia, mutta olen nähnyt vaivaa asetellakseni sanani niin, etten vahingossa puhu puutaheinää tai lisää eripuraa ja mielipahaa. Olen yrittänyt käyttää sananvapauttani vastuullisesti, mutta loukkaantumisilta ei voi välttyä edes yleispäteviä aiheita käsitellessä. Mietinkin, miten navigoida oman elämän tunneaallokossa ajamatta karille ihmissuhteita. Kansalaisaktivismissa olen aika vähän välittänyt siitä, …
MAISEMA VAILLA NÄKÖALAA
Vuodenajan vaihtuminen vaikutti harvinaisen positiivisesti mielenmaisemaani. Pitkän kesän jälkeen kuin silmänräpäyksessä näkyväksi tullut muutos muistutti siitä, että pinnan alla voi tapahtua isoja asioita silloinkin, kun kaikki vielä näyttää ulospäin samalta. Haluaisin kuvitella näin olevan myös omalla kohdallani, sillä elämä tuntuu pysähtyneen paikalleen ja aiemmin vapaasti virrannut energia jähmettyneen. Kenties olen vain keskellä luonnollista kasvuprosessia, jonka …