Lääkärilehti julkaisi viime viikolla artikkelin otsikolla ’Koronaa ei kannata sairastaa uudestaan’.
Toistaiseksi vertaisarvioimaton amerikkalaistutkimus on vetänyt alustavat johtopäätökset, että niin kuoleman kuin sairaalahoitoon joutumisen riski lisääntyy toisen tartunnan jälkeen – myös kahdesti tai jopa kolmesti rokotetuilla.
Maallikkona tekisin uutisesta nopeasti sen tulkinnan, että rokotteet eivät yksinkertaisesti toimi. Lääketieteen ammattilainen HUSin Ruotsalainen kuitenkin löytää tästäkin syyn jälleen kerran muistuttaa, että jokaisen kannattaa ottaa heille tarkoitetut rokotteet jatkossakin, vaikka tietääkin niiden _tehon_ alkavan hiipumaan parin kuukauden jälkeen. Hän myös kehottaa käyttämään FFP2-maskeja ja välttelemään tartuntaa.
Foliohatut ovat heti rokotebuumin käynnistyttyä voineet nähdä lukuisia varoitteluja, että piikitetyt ihmiset tulevat sairastumaan kerta kerralta pahemmin, joten en voi sanoa yllättyneeni tämän alustavan tutkimuksen tuloksista. Oletetaan nyt kuitenkin _kunnon kansalaisen_ tavoin, että näin käy myös rokottamattomien kohdalla.
Vaikuttaa siltä, että tiedeyhteisö on alusta asti tarkoituksenmukaisesti sekoittanut injektoidut ja luomut keskenään. Näin kävi heti koronapiikin testivaiheessa, kun placeboryhmälle tarjottiin heti perään koronarokotteet _eettisistä syistä_ eikä tässäkään tutkimuksessa ymmärtääkseni ole tarkasteltu läpinäkyvästi näiden ryhmien (0-3 kertaa piikitettyjen) keskinäisiä eroja. Innokkaita kyllä riittäisi verrokkiryhmäksi ympäri maailman, mutta sellaista ei tunnuta haluavan tehdä. Sitä voi jokainen tahollaan miettiä miksi näin on.
Oma kapasiteettini ei välttämättä aina riitä arvioimaan, kuka teki mitä ja kuinka uskottavasti. Sen sijaan meistä jokainen voi tarkastella tutkimustuloksia siitä olettamasta, että ne pitävät paikkansa ja miettiä, millainen vaikutus niillä siinä tapauksessa on omaan elämään.
Onnistuitko suojaamaan itsesi sairastumiselta suositelluilla keinoilla? Todennäköisesti et.
Hiukan ironista, että minä rokottamattomana olen pysynyt oireettomana koko epidemian ajan huolimatta siitä (tai juuri siksi), etten ole hukuttanut itseäni maskeihin ja käsidesiin.
Näyttääkö piikki estävän taudin leviämistä? Ei.
Vähentääkö se hoidon tarvetta? Ei, jos siitä huolimatta riskit kasvavat uusintainfektion myötä.
Luuletko koronan häviävän meille tarjotuilla keinoilla? Tuskin.
Kannattaako väistämätöntä pyrkiä estämään kaiken muun kustannuksella? Ei.
Onko järkevää edelleen luottaa heidän suosituksiinsa, jotka yrittävät kärpäslätkällä saalistaa petoeläintä – etenkin, kun kyse voi olla Ruokolahden leijonasta?
Voit toki jäädä pelkojesi panttivangiksi ja ottaa juuri niin monta piikkiä kuin HUSarit kehottavat, käyttää terveydenhuollon henkilöresursseja turhaan testaamiseen ja rokottamiseen – puhumattakaan niistä miljoonista, joilla boostereita ostetaan.
Se valinta ei kuulosta minun korvaani yhteiskunnallisesti järin kustannustehokkaalta eikä yksilötasollakaan todellista turvaa tarjoavalta ratkaisulta.
Vaihtoehtoisesti voit asettautua lopullisesti siihen henkiseen kesäfiilikseen, jossa kukaan ei pelännyt tappavansa ketään, vaikka 50 000 ihmistä ahtautui kännipäissään festariryysikseen.
Siitä pääsemmekin sen asian ytimeen, mihin minun huomioni ensimmäiseksi kiinnittyi tämän tutkimuksen kohdalla.
Lääkärilehden artikkeli on julkaistu 5.9. ja kiinnostus sitä kohtaan on ilmeinen, sillä se on ’luetuimmat’ -listan kärjessä. Jenkkitutkimus on julkaistu 17.6, joten MILLÄ LOGIIKALLA tämä ei ollut uutisoimisen arvoinen asia kesken vilkkainta lomakautta ja terveydenhuollon romahdusta?
Kenties on tieteellisesti todistettu, että pelot – ja pedot – purevat lujempaa talven tullen.
Vastaa