Kuinka muukalaiseksi voikaan itsensä tuntea tällaisen keinotekoisen yhteisöllisyyden ja kahden viikon kansallismielisyyden valloittaessa Suomen? Rippileirikuplan puhkeamisen jälkeen en ole kyennyt heittäytymään mihinkään huumaan, hullutteluun, hehkutukseen tai hyvänolontunteeseen, jonka olen ennakoinut kestävän vain lyhyen hetken. Minulle me-henki ei ole aitoa, ellei se kestä aikaa ja arkea. Eräs yläasteen luokkakaveri ei varmasti ole vieläkään päässyt järkytyksestään yli, …
