Mistä tietää, että turvallisen tilan ja sensitiivisyyden sanoma on saatu runnottua selkäytimeen asti?
Vein eräänä aamuna kuopukseni eskariin ja ulko-ovella muiden lasten nähden pussasin, halasin ja sanoin rakastavani häntä. Heti perään iski hirveä syyllisyys.
Mitä jos jollekin tuli siitä paha mieli? Entä jos joku heistä ei saakaan osakseen fyysistä läheisyyttä saati että olisi koskaan kuullut niitä kolmea kaunista sanaa? Pitäisikö minunkin jättää hellyydenosoitukset vähemmälle, jotta kukaan ei tuntisi itseään vähempiarvoiseksi? Jos vain vilkuttaisin lapselle heipat, niin varmistaisinko sillä, ettei kenelläkään tule suru puseroon?
Tässä vaiheessa ymmärsin, että ajatukseni ovat täysin absurdeja. Mitä hyvää voisin koskaan kuvitella saavani aikaiseksi sillä, että osoitankin _vähemmän_ rakkautta?
Me teemme arjessa paljon valintoja sen perusteella, minkä kuvittelemme olevan ”parempaa” ihmisyyttä, toisten huomioimista tai kohteliasta käytöstä.
Jätämme haastamatta ristiriitaiset ajatukset potentiaalisen konfliktin tai epämukavan tilanteen välttääksemme.
Nielaisemme viime hetkellä hauskan heiton, koska pelkäämme sen sittenkin pahoittavan jonkun mielen.
Olemme periaatteellisesti tasapuolisia silloinkin, kun toinen ei sitä ansaitsisi.
Puolustamme kiivaasti mielipiteitä, jotka olemme hyvällä tahdolla ainoiksi oikeiksi omaksuneet.
Kohtaamme vähemmistön edustajan _poikkeuksellisen_ sensitiivisesti ajatellen sen edistävän yhdenvertaisuutta.
Jos asiaa miettii vähänkään pidemmälle, niin emmekö tällaisten toimintamallien seurauksena tule itse asiassa _vähentäneeksi_
asiallista debattia ja ymmärrykseen pyrkimystä,
leppoisaa läpänheittoa sekä spontaaneja naurunpyrskähdyksiä,
oikeudenmukaisuutta,
halua kehittyä ja laajentaa perspektiiviä sekä
aitoa vuorovaikutusta ja tasa-arvoista kohtelua?
Kuka siitä sitten lopulta hyötyy?
Minä pyrin pitämään mielessä aina kokonaiskuvan, minkä vuoksi omat toimintatapani saattavat näyttäytyä toisille ”vääränlaisina” tai epäkorrekteina silloinkin, kun itse koen vain palvelevani yhteisöä isommassa kuvassa.
Tulen varmasti jatkossa olemaan epäsensitiivinen sekä rikkomaan toisten turvallisen tilan tahtomattanikin, mutta yritän kompensoida tekemällä sen kaikella rakkaudella.
