Mikään määrä kiitollisuutta ei riitä sanoittamaan, miten onnellinen olen, ettei tämä https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/ba4573d7-be13-4f31-81d7-7200091ea3d9 tarina kerro meidän perheestämme. Se on nimittäin identtinen kuvaus siitä, miten olisi voinut käydä, jos asiat olisivat menneet toisin. Minä olen tuo äiti, josta maalataan kuva kummallista pesuprotokollaa noudattavana homepelkoisena hulluna.
Muutama vuosi takaperin sain lahjaksi kuudennen aistin eikä elämäni ole ollut entisellään sen jälkeen. Jo lapsuudesta jatkuneen homealtistuksen ja lopulta erään epäonnisen vesivahingon seurauksena yliherkistyin paitsi sisäilman toksiineille myös tuoksuille ja säteilylle. Se avasi pääsyn muille näkymättömään maailmaan, minkä vuoksi heidän silmissään toimintani voi näyttää suorastaan sairaalta.
En pyri tällä tekstillä ottamaan kantaa oikeuden päätökseen näin vajaavaisilla tiedoilla, mutta voin vain osoittaa syvää myötätuntoa perheen äitiä kohtaan, sillä ymmärrän häntä 100-prosenttisesti. Nimimerkillä asunto vaihdettu, tavarat hävitetty, auto sekä polkupyörät uusittu ja ”nöyryyttävät” pesurutiinit käytössä.
”Erikoisia hometeorioita levittäviä” ihmisiä ei valitettavasti ollut tuolloin tutuissani, joten sain oppia kantapään kautta, että yksinkertaisesti _mitään_ omaisuutta ei kannata edes yrittää säilyttää, mikäli tahtoo alkaa kunnolla toipua.
Jopa tietotekniikasta, metalleista ja posliinimukeista tuli mm. hermostollisia oireita ja limakalvoturvotusta sekä satulasta poikkeuksetta paikallisia oireita – puhumattakaan mistään pehmeämmistä tai paperipohjaisista materiaaleista, joiden käyttämisestä sai vielä jälkikäteenkin kiitokseksi huomattavasti laaja-alaisemman oirekirjon.
Ensimmäinen erä uusia kalusteita piti niin ikään hävittää aitoa nahkasohvaa ja tv:tä lukuunottamatta, koska ne olivat ehtineet jo saastua ennen kuin ymmärsimme, että kotiimme ei voi tulla suoraan muista rakennuksista ilman perusteellista peseytymistä. Sittemmin myös satunnaiset vieraat ovat päässeet meille kylään ainoastaan saunan jälkeen tarjoamissamme lainavaatteissa.
Tiesin näkemättäkin, missä joku vieras oli istunut, kun vatsani alkoi porista, korva kutista, nenä tukkeutua ja silmäni yrittivät väkisin painua kiinni sillä kohdalla. Haistoin tuntien päästäkin, jos joku vieras ihminen oli käynyt edes eteisessä ja tunnistin jopa kaikki sisäilmaongelmaiset talot kävelytieltä asti. Myös ne, joiden kohdalla perinteiseen homeenhajuun reagoivat tuttuni eivät huomanneet mitään. Kuitenkin rattaissa nukkuva lapseni _aina_ yskähti ja aivasti niiden ohi mentäessä. Mielestäni tämä esimerkki osoittaa, että fyysiset reaktiot ovat totisinta totta silloinkin, kun tietoinen mieli ei ole niitä tehtailemassa.
Erinäisten toksiinien kohdalla perinteinen siedättäminen ei ole toimiva ratkaisu ja lääkkeetkin ovat lähinnä laastari. Tehokasta ja nopeaa hoitoa ei kokemukseni mukaan ole tarjolla perinteisen länsimaisen lääketieteen puitteissa.
Keho kuitenkin on viisas ja pyrkii kaikin tavoin puhdistumaan kertyneestä myrkkykuormasta sekä varoittamaan erinäisin signaalein elimistön ylikierroksista parhaansa mukaan, jotta ymmärtäisit tehdä jotain toisin. Jos et opi kuuntelemaan, saat kärsiä – usein kroonistuneeseen sairauteen asti.
Siihen en suostunut, joten sinnikkäästi seurasin ja nöyrästi noudatin elimistön lähettämiä ohjeita saaden sekä oman että perheenjäsenten kehot tasapainoon parissa vuodessa.
Löysin jokaiselle silmän, korvan, posken tai limakalvon ihottumalle ja punottumalle syy-seuraussuhteen. Opin haistamaan lasten virtsasta ja hengityksestä, milloin heidän elimistöihinsä oli kertynyt toksiineja. Ymmärsin jokaisen yskähdyksen, aivastuksen, paikallisen kutinan, haukotuksen ja jopa hikan kertovan tärkeää tietoa.
Tulin samalla hahmottaneeksi niin selviä kaavoja kehontoiminnoissa, että opin välttämään pahimpia sairastuttajia, ennakoimaan oireita ja nopeuttamaan elimistön puhdistumista. Ja mikä tärkeintä: kykenin niiden avulla rauhoittamaan ensin hermostoni, jotta voisin saada kontrolliin myös hermoni.
Kohta kolme vuotta olemme kyenneet välttämään kaikki ”kiertotaudit” niitä oppeja hyödyntämällä. Kyllä – myös koronan ja kaikki perinteiset lastentaudit huolimatta lukuisista altistumisista.
Tällöin en ollut vielä perehtynytkään Maria Nordinin Free to heal -metodiin, mutta mitä pidemmälle oma fyysinen ja henkinen toipumiseni on edennyt, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut mielen voimasta. Vaikka kliinisten oireiden poistamiseen on monia keinoja, uskon sisäisen aivotyön voivan tervehdyttää kaltaiseni ihmiset kokonaisvaltaisimmin.
Edelleen kehomuistissani on hälytysjärjestelmä, joka aiheuttaa silminnähtäviä oireita, vaikka mielen ja sielun tasolla pidän tapahtumaa elämäni parhaana oppikouluna enkä vaihtaisi kokemustani pois enää mistään hinnasta.
Usein käykin niin, että ensin huomaan käsieni puutuvan tai jalkani alkavan nykimään ja vasta sitten ymmärrän istuvani paperipinon tai kukkaruukun vieressä. Rationaalisesti ajateltuna olen ymmärtänyt jo pitkään, että kauppakeskukset, multakasvit tai kirjat eivät ole vaarallisia, mutta aivoillani kestää päästää irti suojelumekanismistaan.
En käy yleisissä saunoissa, koska haistan ylikorostuneesti päiviä sen jälkeen toisten ihmisten hajut ihossani. Kun lapseni ovat yhden yön kylässä, en huolellisista pesuista huolimatta pysty olemaan pitkään heidän vieressään ilman, että keho alkaa oireilla. Kaupan uudet vaatteet pitää pestä usein 4-7 kertaa ennen kuin niiden kemikaalit eivät enää kuormita aistejani. En mielelläni puhu puhelimessa kuin langallisilla kuulokkeilla, koska sen jälkeen silmäni saattaa nykiä viikkoja, korvat eivät aukea ja pää painaa tonnin. Ja jokaisen tällaisen huonon hetken otan kiitollisena vastaan, koska se on juuri sitä; vain hetki – ei enää krooninen olotila.
Nykyään käsitykseni terveydestä ja kehon kokonaisvaltaisuudesta tiivistyy jonkun viisaamman ajatukseen: ”maailmassa on olemassa vain yksi sairaus – stressi.”
Stressaantunut mieli sairastuttaa kehon tai stressaantunut keho sairastuttaa mielen ja avot – kierre on valmis. Siinä vaiheessa on kuitenkin vaikea pysyä optimistisena ja huokua kiitollisuutta, kun niistä molemmat tilttaavat yhtä aikaa eikä apuja näy lähimaillakaan.
Minä olin onnekas, kun eniten arkeamme seuraavat läheiset kovan kyseenalaistamisen jälkeen alkoivat itsekin nähdä omin silmin niiden kehollisten oireiden muodostumisen sellaista vihollista vastaan, jota he eivät itse kyenneet aistimaan saati ymmärtämään.
Pitkälti sen myötä, että muut ihmiset ovat valinneet uskoa ja kunnioittaa erityisiä tapojamme, olen kyennyt välttämään pahimmat katkeruuden ja uhriutumisen tunteet. Minä pystyin kokemaan suhteellisen pian tapahtuneen jälkeen ennennäkemättömän suurta kiitollisuutta kaikesta enkä jäänyt surkuttelemaan menetettyjä asioita. En voi kuitenkaan edes kuvitella tarinan äidin tuskaa, jos muut pitävät seonneena silloin, kun he eivät vain tunnista samoja ongelmia ja niiden alkujuuria.
Tässä yhteiskunnassa on opittu pitämään täysin normaalina sitä, että ihmiset kärsivät jatkuvista migreeneistä, sairastelukierteistä, kroonisista tulehduksista, allergioista, autoimmuunisairauksista, kilpirauhasen ongelmista jne. Harvempi tulee edes ajatelleeksi, että niitä voisi estää ymmärtämällä omaa tai lapsen kehoa paremmin.
Olkoon ulkoisen oireen syy sitten home, säteily tai pelkkä pelko, niin se antaa meille arvokkaampaa informaatiota kuin moni käsittääkään.
Syy-seuraussuhteita metsästäessä minä olen saanut lisää terveyttä koko perheelle, kun taas tarinan äiti joutui samasta syystä luopumaan koko perheestään.
Vaikka tapamme elää voi vaikuttaa täysin mielisairaalta, niin erästä asiaa ei voi kukaan meidät tunteva kieltää: olemme lähes millä tahansa mittarilla poikkeuksellisen terveitä, tasapainoisia ja onnellisia oudossa arjessamme.
Luettuani Iltalehdestä rinnakkaistodellisuuteni, en voinut kuin painaa käteni yhteen sanoakseni ”KIITOS, KIITOS, KIITOS!” 
Kiitos! Se on jo ”vanhempaa” tuotantoa vuoden takaa, mutta hyvä että löysi yleisönsä uudelleen 🙂
Loistava julkaisu !
Kylläpä yllätti ja ilahdutti tämä viesti. Kiitos Lompo
Kiva kun kirjoitat, kirjoitat vaikeista ja kielletyistäkin aiheista sovinnollisesti ja syyttelemättä. Omaan silmääni vaikuttaa, että ydinsanomasi tässä blogissa koskee sanan-…
KIITOS! Täysin samaa mieltä, että nyt on aika lisätä sitä moniäänisyyttä ja suoraa puhetta enkä epäile yhtään, etteikö Vapauden liitto…
Vastaa