Tänä jouluna toivoisin kaikille ihmisille turhan tavaran sijasta leipää, lempeä ja lämpöä. Ja tietenkin vaatimattomasti rauhan maailmaan.
Valitettavasti en ole uskonut olemassaoloosi enää vuosikymmeniin ja viime vuosina olen huomannut, että on niin paljon muitakin asioita, joiden suhteen ei voi enää olla sinisilmäinen.
Perusluottamus demokraattiseen yhteiskuntaan, hallintoon, oikeudenmukaisuuteen ja jopa läheisiin on rapistunut samaan tahtiin lapsenuskon kanssa, mutta parempaa on tullut tilalle.
Olen löytänyt aikuisen itsestäni ja lahjat sisältäni.
Koska ymmärsin olevan turhaa odottaa minkään satuolennon tekevän ihmeitä puolestani, piti ryhtyä itse parantamaan maailmaa. Valitettavasti hyvistä aikeistani huolimatta minun muille antamiini lahjoihin suhtaudutaan usein kuin koirankakkaan postilaatikossa.
Sodan kulku ei ole käsissäni, leipää en voi kaikille tarjota, lempeäni en auliisti jakele, mutta lämpöä – henkistä sellaista – lupaan tarjota jokaiselle, joka suostuu näkemään minut kaltaisenaan eikä näennäisen vihollisleirin edustajana.
Toivon sydämeni pohjasta, että tänä jouluna myös perhepiireissä osataan haudata sotakirveet ja juhlapöytään mahtuvat kaikki statuksestaan riippumatta.
Joulu tunnetusti on antamisen aikaa, mutta suosittelen siitä huolimatta unohtamaan suklaarasiat, posliinikoristeet, muovisälän ja sellofaaniin käärityt ylihintaiset jouluherkut.
Niiden sijaan antakaa anteeksi – vaikka kukaan ei pyytäisikään.
HYVÄÄ JOULUA AIVAN KAIKILLE
Herra Ylppö – Leipää, lempee, lämpöö (Vain Elämää kausi 11) – YouTube