Niin minulle lähes poikkeuksetta todetaan, kun kerron, että minä tai lapseni emme ole viime vuosina joutuneet ottamaan yhtään sairaslomapäivää siksi, että olisimme saaneet jonkin kiertotaudin. Vanhempi aloitti vasta syksyllä koulun, joten myös meidän olisi todennäköisyyksien mukaan pitänyt saada kaikki päiväkodin epidemiat enterorokosta silmätulehdukseen.
Hyväksi onneksi väitetään myös sitä, että olemme säästyneet tältä surullisenkuuluisalta pöpöltä, mutta minä en suostu antamaan kunniaa harvinaisen hyvästä terveydentilasta sattumalle. Olen lakannut uskomasta sellaiseen.
Ja kuten olen jo aiemmin kirjoittanut KAAPISTA ULOS – SANNIBERGELE.FI, en pidä myöskään virusteoriaa enää uskottavana – ainakaan ennen kuin saan todistaa jonkin tartunnan omassa perheessäni. Pidän toki mahdollisena, että niin käy, mutta sitä odotellessa ei tee hallaa myöskään spekuloida vaihtoehtoisilla teorioilla.
Yllättävän harvaa kiinnostaa tietää ”salaisuuteni”, sillä on paljon mielekkäämpää kuvitella, ettei sairastumiseen voi itse vaikuttaa. Jos antaisi näkemyksilleni ja neuvoilleni reilun mahdollisuuden, se tarkoittaisi myös vastuun ottamista; aivotyötä, kehon kuuntelemista sekä arkielämän muutoksia.
Kuka nyt sellaista jaksaisi? Työntekijänä palkallinen lomapäiväkään ei ole yhtään pöllömpi juttu. Sellaisen toiveen saattaa jopa hiljaisesti lähettää universumille – joka yllättävän usein vastaa pyyntöön.
Moni varmasti kuvittelee jo tietävänsä, mistä puhun: hyvin hoidetusta vastustuskyvystä ja terveellisistä valinnoista. Mutta ei, kyse ei ole siitä – vaikka molempiin uskonkin. Myöskään luonnollinen immuniteetti ei voi olla selitys, sillä olemme ottaneet kaikki perinteiset r0k0tteet – ja enemmänkin – aikana ennen sisäilmaongelmia.
Minä olen havainnut, että me sairastumme, koska kehomme myrkyttyvät elinympäristömme toksiinikuormasta. Kun osaamme välttää meille haitallisia altisteita, elimistömme eivät myöskään ala tuottaa puhdistusreaktiona flunssankaltaisia oireita. Kun jaksaa etsiä kaavan, voi löytää pysyvästi ulos epämääräisestä oireviidakosta.
Mutta minähän olen vain parturi-kampaaja – en lääkäri tai edes terveysalan ammattilainen. Kokemusasiantuntija on Suomessa täysin arvoton titteli, vaikka ihminen omalla esimerkillään olisi voittanut kaikki todennäköisyydet.
Miksei jokainen voisi pyrkiä itse oman terveytensä parhaaksi asiantuntijaksi?
Miksi kerta toisensa jälkeen noudattaa lääkärin ohjeistusta, jos sairastelukierre jatkuu entisellään?
Mitä vaaraa on kuunnella myös Olli Postin vinkkejä Ms-taudin itsehoitoon, jos vaihtoehtona on rapistunut keho ja loppuelämän lääkitys?
Miksi joku ei kokeilisi Maria Nordinin metodia kemikaaliyliherkkyyteen tai muuhun kroonistuneeseen vaivaan, jota perinteinen lääketiede ei kykene parantamaan?
Millä oikeudella kukaan mitätöi muiden kovalla työllä aikaansaamat onnistumiset väittämällä niitä onnenkantamoisiksi – tai jopa pahimmillaan jopa valheiksi?
Sinä olet vapaa valitsemaan itse terveysauktoriteettisi sekä uskomuksesi, mutta ethän aseta omaa totuuttasi muiden yläpuolelle.