Minä en pyri loukkaamaan ketään, vaikka sinusta siltä tuntuisikin.
Vannomatta paras, mutta uskoakseni tämä on sekä ensimmäinen että viimeinen vastuuvapauslausekkeeni. En halua tukea sellaista kulttuuria, missä asiat pitää selittää auki sen varmistamiseksi, ettei kukaan vaan ymmärrä jotain väärin.
Turvallinen tila _yhteiskunnassa_ on utopia eikä mielestäni edes tavoittelemisen arvoinen sellainen. Siksipä en ennakkosensuroi _yleistä_ nokkelaa sanailua, pientä piikittelyä tai triggeröiviä ajatuksiani, vaan riskit tiedostaen julkaisen myös ne – silläkin uhalla, että joku saa ylimääräisiä sydämentykytyksiä.
Useamman heittoni olen osannut odottaa menevän jonkun ihon alle, kuten esimerkiksi edellisen tekstin lopun ”…nautit elämästäsi murmelina tuijottaen teletappeja tulevatkin vuodet.”
Miksi ihmeessä siis valitsen ilmaista asian niin, että joku todennäköisesti ärsyyntyy tai harmistuu?
Olisinhan voinut silittää pehmeästi myötäkarvaan ja sanoittaa asian neutraalimmin: ”jos nautit elää kaavamaisesti päivästä toiseen ja tuijottaa jälleen samaa neljää puoluetta”, mutta miksi rajoittaisin luovaa ilmaisuani? Pieni turkin pörröttäminen aika ajoin valpastuttaa sekä aivot että luontaiset vaistot. Mikäpä olisi sen tärkeämpää jokaiselle lajille, joka mielii selvitä hengissä oman aikakautensa koitoksista.
Ei minun tarkoitukseni ole pilkata sinua tai jotain tiettyä ihmisryhmää, vaan leikitellä mielikuvilla ja yllättää värikkäällä kielenkäytöllä. Ketä edes loukkaisin sekä murmelien että teletappien ollessa yleisesti positiiviseksi miellettyjä asioita?
Jos menet _turvallisen tilan_ tapahtumaan kuplamuoviin käärittynä ja joku vahingossa puhkaisee yhden, annat varmasti asian olla – luotathan tarkoitusperän olevan hyvä. Kun joku tökkää yhden kuplistasi rikki huomaamattaan _turvalliseksi määritellyn tilan ulkopuolella_, otat sen herkästi tietoiseksi piikiksi. Paradoksaalisesti siis itse syyllistyt ennakkoluulojen pohjalta tuomitsemaan.
Minä neurootikkona poksauttelin jo pari vuotta sitten kerralla loputkin kuplamuovistani, kun kerran vauhtiin pääsin. Sittemmin ei ole yhtään piikkiä sattunut kohdalleni, joten uskaltaisin väittää kyenneeni luomaan turvallisen tilan ihan itse – ilman painostusta muuttaa koko yhteiskuntaa ottamaan huomioon minun kipupisteeni.
Mutta se varmasti johtuukin siitä, että olen harvinaisen etuoikeutettu: sivistymätön, biseksuaali, rokottamaton foliohattu, joka on mielikuvituksen tuotteena hankkinut itselleen sisäilma- ja säteilyherkkyyden – enkä näin ollen yksinkertaisesti tiedä, miltä tuntuu kuulua parjattuun vähemmistöön.
Joten kerran vielä, pojat! Minä en yritä loukata _juuri sinua_ yleistävillä letkautuksillani. Sinä olet vastuussa siitä, millaiseksi itsesi identifioit ja mitkä asiat ihosi alle päästät.
Poks. Poks. Poks.
Hups. Taisinpa rikkoa aika monta kuplaa yhdellä kertaa.
Kiitos! Se on jo ”vanhempaa” tuotantoa vuoden takaa, mutta hyvä että löysi yleisönsä uudelleen 🙂
Loistava julkaisu !
Kylläpä yllätti ja ilahdutti tämä viesti. Kiitos Lompo
Kiva kun kirjoitat, kirjoitat vaikeista ja kielletyistäkin aiheista sovinnollisesti ja syyttelemättä. Omaan silmääni vaikuttaa, että ydinsanomasi tässä blogissa koskee sanan-…
KIITOS! Täysin samaa mieltä, että nyt on aika lisätä sitä moniäänisyyttä ja suoraa puhetta enkä epäile yhtään, etteikö Vapauden liitto…
Vastaa