KAAPISTA ULOS
Nyt tulee sitten sellaista settiä, että heikompaa hirvittäisi edes julkaista. Liikutaan sarjassa ”aiheita, joista olisi amatöörin viisainta pitää suunsa kiinni”, joten sitäkin suuremmalla syyllä:
VIRUSTEORIA, olkaapa hyvät!
Sanottakoon, että en ole koskaan ollut niin onnellinen koulutuksen puutteestani kuin tässä ajassa. Siinä missä ylemmän tutkinnon suorittaneet saavat jatkuvasti pelätä vaikuttavansa tyhmiltä jotain kysyessään tai kyseenalaistaessaan, minä en kanna mukanani painolastia siitä, mitä pitäisi olla tai osata. Viisaus kun ei muutenkaan lukemalla asettaudu otsalohkoon, vaan pikemminkin löytää tiensä keuhkojen takavasemmalle elämänkokemuksen myötä.
En ole koskaan ollut missään spesifissä asiassa erityisen hyvä, mutta olen edelleen ylpeä, että ymmärsin jo yläasteella olla siihen keinotekoisesti pyrkimättäkään. En todellakaan halunnut kympin tytön leimaa kantaakseni, ja olen sittemminkin rohkeasti jatkanut samalla tiellä jatkaen typerien kysymysten esittämistä.
Nyt on vuorossa aihe, joka herättänee paljon primitiivisiä vastareaktioita, ja minulta saatetaan kaivata vedenpitäviä vastauksia, mutta en aio edes leikkiä asiantuntijaa. Kerron kokemukseni, jotta se voisi auttaa jotakuta ennen kaikkea ymmärtämään paremmin omaa kehoaan, mutta myös katsomaan maailmantilannetta tuoreesta kulmasta.
Kun muutama vuosi sitten sisäilmaongelmat aiheuttivat monenlaista vaivaa allergiaoireista vatsavaivoihin ja erilaisiin kiputiloihin, en hetkeäkään ajatellut tehdä sitä, mikä monille loogisinta olisi: piilottaa oireita lääkkeillä. Valitsin leikkiä Sherlockia ja jäljitin yksi asia kerrallaan jokaisen ongelman juurisyyn – myös muun perheen osalta.
Voisin kirjoittaa kokonaisen kirjan siitä, mitä kaikkea silloinen elämäntilanne opetti, mutta eräs asia mullisti koko maailmankuvani ja teki minusta ennustajan tahtomattani. Siitä hetkestä lähtien, kun kohdallamme ymmärsin todellisten taudinaiheuttajien olevan erinäiset myrkyt – ei virukset – olen osannut ennakoida ydinperheeni oirehtimiset ja keksinyt meille toimivat keinot säilyä terveinä flunssaoireiden kaataessa läheisiä sänkyyn.
Tämän havaintoni tein jo kauan ennen kuin olin koskaan kuullutkaan, että on olemassa ihmisiä, jotka kyseenalaistavat koko virusteorian. Taisipa olla eräs koko kansan lemmikki Maria Nordin, jonka ensimmäisenä bongasin aihetta sivuavan ja sitä myötä havahduin siihen tosiasiaan, että maailmalla tiedeyhteisön mustat lampaat ovat _ainakin omasta mielestään_ kumonneet koko tartuttamisteorian.
”Mutta vähän väliä on kerrottu tartuntaryppäistä ja tuovathan lapsetkin kotiin jatkuvasti jonkun kiertävän pöpön?”
Päiväkoti-ikäiset lapseni eivät ole kantaneet kotiin yhtä ainutta tartuntatautia yli kahteen vuoteen, kuten en minäkään lähityöstäni huolimatta. Olemme tavanneet flunssaisia lapsia, on tullut korona-altistumisia, mutta ei yhtäkään perinteistä nuhakuumetta. Lapset ovat olleet kørøna-aikanakin päiväkodista pois ainoastaan yksittäisten oksennusepisodien takia (mihin on vieläpä joka kerta liittynyt nakki- tai makkararuoka) eivätkä nekään ”taudit” ole tarttuneet edes perheen sisällä.
Myös kuulemani kokemukset esim. kørønan tarttumisesta tai lähinnä sen puutteesta lähikontaktissa ovat antaneet vahvistusta sille hypoteesilleni, että sairastuminen voi olla eräänlainen myrkytystila. Aiheesta löytyy myös todella paljon kiehtovaa videomateriaalia, mutta koska itsekin vakuutun enemmän arkielämän kokemuksista kuin asiantuntijoista, suosittelen kiinnostuneita pitämään päiväkirjaa ja löytämään oman elämänsä syy-seuraussuhteet.
Minä olen esimerkiksi havainnut selvän kaavan: tiettyjen ihmisten tapaamisen jälkeen _joka kerta_ korvat ja poskiontelot meinaavat tukkeutua, ja tällöin olen havainnut kehoni vaativan tavallista enemmän ulkoliikuntaa olon neutraloimiseen tai muuten seuraavana päivänä on nuhan oireita. Uskon vakaasti, että oman kehon tuntemuksella ja sen hiljaisten varoitusmerkkien kuuntelemisella pystyy elämään vuosikausia ilman yhtäkään flunssaa.
Tähän loppuun haluan korostaa, että annan mieleni avoimesti hakeutua takaisin virusteorian puoltajaksi heti, kun huomaan hypoteesini alkavan ontumaan käytännössä. Niin kovasti en myöskään omiin salapoliisin taitoihini luota, että uskaltaisin laiminlyödä vastuutani muita ihmisiä kohtaan. Vaikka en terveyssyistä ole käyttänyt maskia tai ottanut røkøtteita, huomioin muut jäämällä kotiin heti, jos havaitsen kehossani sille epätyypillistä oireilua. Vielä ei kuitenkaan ole tarvinnut, sillä nautin liikaa toimivasta mielestä ja kehosta, jotta laiminlöisin myös niitä rutiineja, joiden joiden kanssa joiden kanssa huomaa edistävän terveyttäni.
En myöskään uskaltaisi julistaa kørønan tai muiden virustautien olevan huijausta ja elää elämääni täysin niistä välittämättä. Pidän kuitenkin oman kokemukseni pohjalta täysin mahdollisena, että virukset eivät ole varsinaisia taudinaiheuttajia, vaan ennemminkin myrkytetyn solun hajoamistuote. Uskon, että kyseessä voi olla eräänlainen muna vai kana -dilemma.
En koskaan lähtisi epäilemään tällaista ”tieteellisesti todistettua faktaa” pelkän salaliittoteorian pohjalta, mutta miten voisin sivuuttaa kaikki merkit, jotka vihdoin käyvät logiikantajuuni?
On selvästi todennäköisempää, että olen auttamattoman pihalla hypoteesini kanssa, mutta sen tiedän varmaksi, ettei perheeni poikkeuksellisen vähäinen flunssailu ole sattumaa.
Ennen kuin torppaat ajatuksen myrkytyksestä totaalisena humpuukina, anna sille reilu mahdollisuus realisoitua omassa elämässäsi. Tämä tuskin olisi ensimmäinen kerta historiassa, kun näennäisesti pätevä tiede perustuisikin väärään oletukseen.
(julkaistu Facebookissa 24.5.2022)
Kiitos! Se on jo ”vanhempaa” tuotantoa vuoden takaa, mutta hyvä että löysi yleisönsä uudelleen 🙂
Loistava julkaisu !
Kylläpä yllätti ja ilahdutti tämä viesti. Kiitos Lompo
Kiva kun kirjoitat, kirjoitat vaikeista ja kielletyistäkin aiheista sovinnollisesti ja syyttelemättä. Omaan silmääni vaikuttaa, että ydinsanomasi tässä blogissa koskee sanan-…
KIITOS! Täysin samaa mieltä, että nyt on aika lisätä sitä moniäänisyyttä ja suoraa puhetta enkä epäile yhtään, etteikö Vapauden liitto…
Vastaa