Tänään piti olla Sheriffi Lehtosen juhlapäivä, mutta eräs pahamaineinen roisto tuli varastamaan parrasvalot.
Olli Posti – tuo ”vaarallinen terveysguru” on haastanut omalla asiantuntijuudellaan Lassen ja kumppaneiden uskottavuutta viime vuosina.
Ei Posti suinkaan pyrkinyt sensuroimaan ”tutkittua ja turvallista” dataa, vaan jakoi vaihtoehtoisia näkemyksiä aikamme suurimmasta lääketieteellisestä kokeilusta.
Virallisen asiantuntijatiedon ollen kaikkien saatavilla ja joka lehden etusivulla, on ainoastaan palvelus yhteiskunnalle toimia kriittisenä äänitorvena, vaikka siitä monille epämukava olo tuleekin.
Jokainen, joka Postin tiliä seuraa, ymmärtää kyseenalaistaa hänen tietotaitonsa ja mielipiteensä, mutta toisin on Lehtosen kohdalla, joka taisi keväällä korottaa itse itsensä Suomen ylimmäksi korona-asiantuntijaksi.
Minun logiikallani epävarmaa tietoa faktana jakava auktoriteetti on ihmiskunnalle huomattavasti vaarallisempi kuin somesta tuttu ”huru-ukko”.
Luulen Olli Postin sitä paitsi ymmärtävän kokonaisvaltaisesta terveydestä huomattavasti enemmän kuin monikaan lääkärikunnastamme, sillä hän toimii elävänä esimerkkinä hyvinvoivasta 40-vuotiaasta, jonka pitäisi ennusteiden mukaan olla jo haudassa.
Se, että minä kuuntelen – ja jopa uskon – Olli Postin, Maria Nordinin, Antti Heikkilän ja muiden kontroversiaalien osaajien juttuja, ei tarkoita minun elävän heidän oppejaan noudattaen.
Uskon ketogeeniseen ruokavalioon, parantaviin mielikuvaharjoituksiin, biohakkerointiin, luontaishoitoihin, värähtelytaajuuksiin ja ties vaikka mihin. En silti noudata _kenenkään_ toisen suosittelemaa metodia, vaan teen omat terveysvalintani.
Syön mitä sattuu, en harrasta vaihtoehtohoitoja tai käytä lisäravinteita enkä ole edes käärinyt päätäni – saati kotiani – folioon estääkseni säteilyä, vaikka uskonkin sen haitallisuuteen.
Luuletteko tosiaan, että Jeesuksen nykyajan opetuslapsetkaan harjoittelevat päivät pitkät vetten päällä kävelyä tai istuvat yöt läpeensä taikomassa vettä viiniksi?
Ei viisas ihminen toimi pelkästään sokean uskon pohjalta, vaan poimii mukaansa paljon erilaisia oppeja soveltaen niitä arkielämän kokemuksiin.
Minä uskon lähtökohtaisesti kaikkeen, minkä voin havaita tekevän yksilölle hyvää – olipa se tutkittua tai ei.
Ennen kaikkea uskon ihmisen voivan paremmin, kun hänellä on sisäinen mielenrauha. Sitä ei ole kukaan kyennyt minulle tarjoamaan virallisia reittejä pitkin, joten – viemättä myöskään itseltäni kunniaa – mitä nöyrin kiitos ”huuhaalle”!
