Arvot, Länsimaat, Nato, Ukraina, Venäjä

VLAD JA VLOD TAPPELIVAT – kumpi voitti?

Olipa kerran…

Vlad ja Vlod, jotka olivat olleet lähinaapureita pienestä pitäen. Vlad oli vanhempi ja kookkaampi, joten hän oli tottunut dominoimaan heidän välistä suhdettaan. Vlod oli siihen kyllästyneenä alkanut vähitellen hakea kylän isojen poikien, Joen ja Jensin, hyväksyntää päästäkseen osaksi heidän porukkaansa. Joe ja Jens olivat jo vuosia käyneet valtataistelua Vladin kanssa, joten he olivat hankkineet vahtikoiria korttelin joka nurkalle, jotta Vlad ei pääsisi luomaan läheisiä suhteita muiden naapureidensa kanssa. Nyt he iloitsivat, kun myös Vlod näytti kääntäneen hänelle selkänsä.

Kahdeksannen luokan syksyllä Vlad ja Vlod ovat ongelmiensa vuoksi päätyneet tarkkailuluokalle ja välit ovat tulehtuneet entisestään. Päivittäin he ärsyttävät, tönivät ja tuuppivat toisiaan koulun käytävillä, kunnes eräänä päivänä tilanne eskaloituu.

Vlad hyökkää Vlodin kimppuun kaataen hänet maahan. He riepottelevat toisiaan kuin karhut pitkin pihakivetystä. Oppilaita kerääntyy kiinnostuneena ympärille katsomaan, kun tunnelma käy yhä aggressiivisemmaksi.

Kannustushuutoja alkaa kuulua, kun Vlod saa yhden kunnon osuman Vladin päähän. Joe, Jens ja eräs Olaf kavereineen päättävät rynnätä apuun ja alkavat tulittaa Vladia kivillä. Hän ei siitä lannistu, vaan käy sisuuntuneena päälle entistä lujempaa.

Sovittelevaksi tiedetty koulukuraattori, Marina, on seurannut tilannetta ikkunasta ja kokee velvollisuudekseen tehdä jotain.

Hän lähestyy Vlodia…

ja sujauttaa tälle puukon käteen huutaen ”ISKE SITÄ!”

Koulun kaikki erityisopettajat rivissä lyövät käsiään yhteen ”Vlod, Vlod, Vlod!”

Vlod saa upotettua terän aivan sydämen alapuolelle ja Vlad horjahtaa kylkeään pidellen. Kiviä lentelee, verta vuotaa ja syömähammaskin on irtoamassa, mutta hän on päättänyt, ettei aio kuolla ilman kunnon taistelua.

Vlad ottaa taskustaan jotain ja nostaa kätensä ilmaan huutaen: ”koulussa on pommi ja minulla laukaisin.” Hän ei näytä vitsailevan.

Monet oppilaat alkavat itkeä hysteerisesti, osa jähmettyy pelosta ja toiset juoksevat paniikissa lähimpään väestönsuojaan päättäen olla palaamatta kouluun enää koskaan.

Diplomaattisena tunnettu rehtori, Saul, on etäältä katsellut tilanteen kehittymistä ja toteaa, että on aika puuttua peliin.

Hän tuo mukanaan rynnäkkökiväärin, ojentaa sen Vlodille, taputtaa olalle ja sanoo: ”Anna mennä poika, kyllä sillä jälkeä syntyy”.

***

Tällaisessa tilanteessa ei ole voittajia vaan ainoastaan sivullisia uhreja, joita tulee sitä enemmän, mitä kauemmin egoististen teinipoikien annetaan toisiaan provosoida tarjoten käyttöön yhä järeämpiä aseita.

Tarkkailuluokkalaisilta on turha toivoa äkillistä muutosta pyhäkoululaisiksi, mutta olenko ainoa, jonka mielestä sivistyneiltä auktoriteeteilta olisi lupa odottaa edes pyrkimystä puolueettomuuteen ja halua konfliktin ratkaisuun ilman enempää verenvuodatusta?

***

Olen yrittänyt tarkastella lähihistoriaa, ajan ilmiöitä sekä epäkohtia aiheen ympärillä mahdollisimman objektiivisesti ja tuoda niitä selkokielisesti esille silläkin uhalla, että näyttäydyn demokratian vastustajana.

Nyt alkaa olla rautalanka vähissä, joten jos et vieläkään kykene ymmärtämään, miten kehtaan kritisoida virallista kerrontaa tai päättäjiämme, voit puolestani vääntää siitä vaikka sanan ’putinisti’.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *