Olli Posti, Ukraina, Venäjä

VIETTELYSTEN TSAARI

VIETTELYSTEN TSAARI

Olen saanut moitteita Venäjän pussiin pelaamisesta tukemalla niiden pelottomien yksilöiden ilmaisunvapautta, ketkä uskaltavat ajatella _väärin_. Putinin kätyreiden pelätään pystyvän disinformaation keinoin rapauttamaan läntisen demokratian yhtenäisyyttä myös välillisesti.

Minulle kuitenkin on jäänyt hiukan epäselväksi, miten käytännön tasolla veli venäläistä auttaa minun pohdintani tai Postin julkaisema ”kritiikitön propaganda”.

Pystyykö yksittäinen ihminen tai edes tarkoituksella masinoitu iskujoukko todella niin helposti rikkomaan instituution, joka nauttii luottamusta kansan syvissä riveissä?

Kuvitellaanpa parisuhde, josta huokuu avoimuus, rehellisyys ja kunnioitus toista kohtaan. Vaikeistakin asioista pystytään keskustelemaan rakentavasti ja molemmat luottavat toistensa hyviin tarkoitusperiin. Tällainen romanssi tuskin kariutuu kolmannen osapuolen väliintuloon.

Silloin, kun joku ulkopuolinen tulee ja hajottaa parisuhteen, primitiivinen reaktio on vihata ja syyttää ”tunkeutujaa”.

Tällaisessa tilanteessa olisi kuitenkin syytä miettiä, mikä on mahdollistanut sellaisen sisäisen särön syntymisen suhteeseen, että joku on ylipäänsä päässyt sinne luikertelemaan.

Vaihda nyt kontekstiin puolisoiden rooleihin länsimainen hallinto sekä pettynyt kansanosa. Suhde on kriisissä ja pelkona on kolmannen osapuolen soluttautuminen tuhoamaan sen viimeisetkin rippeet.

Somen perusteella ”parisuhde-ekspertit” vaikuttavat olevan yhtä mieltä siitä, että kansalainen härskisti flirttailee vieraalle taholle puolison nenän edessä, joten syyllinen ongelmiin on ilmeinen.

Moiselle on ehdottomasti pantava loppu. Kansalainen kotiarestiin! Myös mahdollisuus yksityiseen kommunikaatioon kannattaisi evätä niin pitkäksi aikaa kuin on vaarana, että joku ulkopuolinen saattaa herättää kiinnostusta.

Hallitus puolestaan on jo pitkän aikaa mielivaltaisesti alistanut puolisoaan erinäisin keinoin;

kohdellut kuin lasta,

muunnellut totuutta,

syyllistänyt sekä yllyttänyt läheisetkin talkoisiin,

vaatinut yksipuolisia uhrauksia,

hallinnut taloudellisesti sekä

kajonnut keholliseen koskemattomuuteen.

Some-terapeuttien mielestä tällainen käytös kuitenkin on ihan hyväksyttävää silloin, kun hyvä tarkoitus pyhittää kyseenalaiset keinot.

Kriisitilanteessa tapahtuneet ylilyönnit ja virhearviot voidaan tasapainoisessa suhteessa antaa anteeksi, mutta sitä pitäisi ensin osata pyytää.

Hallitus ei kuitenkaan näe omassa toiminnassaan vikaa eikä suostu myöntämään käyttäneensä valtaansa väärin puolisoaan kohtaan;

ei avointa dialogia,

ei loogisia perusteluja,

ei empatiakykyä,

ei anteeksipyyntöä – ainoastaan lisää tukahduttamista ja rajoitteita.

Tällainen ihmissuhde olisi kenen tahansa ammattilaisen mielestä tuhoon tuomittu ilman ulkopuolista sekaantujaakin.

Jos vaan länsimainen hallinto nostaisi kätensä pystyyn virheen merkiksi ja myöntäisi sortuneensa epäreiluun kohteluun paineen alla, olisi kansalaisten kenties mahdollista siirtää pettymys toiveikkuuden tieltä.

Niin kauan kuin syyllistä etsitään ulkopuolelta, on todellinen luottamuspula ja sen myötä demokratian rappio aina vaan lähempänä.

Ihmisten ajatuksiin yrittävät kaikki tahot vuorollaan vaikuttaa – nyt ja aina. Heikkoja kyetään kyllä hyväksikäyttämään oman agendan edistämiseen, joten pitäisikö meidän pyrkiä vahvistamaan rakenteita perusteellisemmin?

Mikään ei koskaan muutu, jos pelkällä kuivalla heinällä tilkitään jokainen tuulenmentävä aukko, jottei _potentiaalisesti_ myrkyllinen ilma pääse tekemään tuhojaan kotipesässä.

Uskoakseni läntiseen demokratiaan tyytyväiset ihmiset eivät spontaanisti muuta mieltään pari Janus Putkosen juttua selattuaan. Se kansanosakin, joka on havainnut myös yhteiskuntamme nurjan puolen, osaa todennäköisesti hahmottaa ruohon olevan kellertävää maarajasta riippumatta.

Oikein pelattuna massiivinenkin kriisi tai toivottomalta vaikuttava tappioasema on käännettävissä voitoksi, jossa pääpalkintona häämöttää jopa loppuelämän kestävä sitoumus.

Vaikka parisuhteeni aiemmin mainituista syistä onkin nyt tuumaustauolla, en silti aio langeta venäläisen viettelykseen. Kaikki huolehtikoot itse pussiensa tyhjänä pitämisestä ja sohikoot kepeillään ihan minne lystäävät – minä keskityn omien tarpeideni tyydyttämiseen.

(julkaistu Facebookissa 31.3.2022)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. Sillä älykkyydellähän onkin tapana kerralla karata lopullisesti 😀 Mulle yks asiakas alkoi kerran kertomaan sen ystävästä, joka oli ”seonnut” äitiyslomallaan…

  2. Tämä on tullut koettua! Varmasti niin yllättyjänä kun yllätyksen kohteena. Olen saanut kuulla tässä kahden vuoden aikana usemmankin ihmisen (lähinnä…

  3. Kiitos paljon! Ihanaa, kun oot seuraillut

  4. Olen salaseurannut sinua jo Facessa. Salaseurannut sen takia, ettei sinulla ole ”seuraa”-nappula valikossa, että voisi ihan oikeasti seurata. Tämä olisi…

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *