KUN KISSA TIPAHTI KANINKOLOON
Liisa seurasi valkoista kania ihmemaahan ja hurahti mitä hulluimpiin teorioihin. Perhe ja ystävät eivät ymmärtäneet häntä alkuunkaan, joten he pyrkivät saamaan hänet uskomaan jutut hölynpölyksi – huonolla menestyksellä. Nyt Liisa elää foliolla vuoratussa kaninkolossa osana uskonlahkoa ja on etääntynyt läheisistään.
Tämäntyylisiä tarinoita kerrotaan muiden muassa Pasi Kiviojan kirjassa Salaliittoteorioiden ihmemaassa. Näissä usein kuvataan joku traumatisoitunut ihminen, joka on altis mille tahansa vaikuttimille eivätkä edes _älykkäät ja tasapainoiset_ ihmiset saa heitä tajuamaan omaa psykoosiaan _tosiasioilla_ perustelemisesta huolimatta.
Näinkin toki asia voi toisinaan olla, mutta vastaavien luonnekuvausten korostamisella haluttaneen tietoisesti niputtaa toisinajattelijat säälittäviksi sekopäiksi. Kertomuksissa vastuu välien huononemisesta myös sälytetään pääasiassa _muuttuneen_ harteille, ikään kuin kunnioittavaan suhteeseen ei tarvittaisi kahden ihmisen panosta.
Entäpä sitten, kun joku aiemmin järkiperäinen, fiksuksi luokiteltu _stabiili_ yksilö menee avaamaan väärän oven ja eksyykin vieraaseen maailmaan, jonka olemassaoloon ei itsekään aiemmin uskonut?
Utelias mieleni vei syksyllä 2020 selvittämään, mihin monet hulluilta kuulostavat salaliittoteoriat pohjaavat, sillä lähtökohtaisesti tuntui mahdottomalta, että niihin uskottaisiin niin syvästi ilman mitään totuuspohjaa. Kun avoimin mielin suhtautui Q-juttuihin, liskoihmisiin ja pizzagateen, löytyikin villien spekulaatioiden lisäksi myös läjäpäin silmiä avaavia dokumentteja ja artikkeleita, jotka karistivat viimeisetkin rippeet lapsenomaisesta hyväuskoisuudesta.
Vuosien varrelta – ennen nykyistä agendaa – yhteen kootut valtamedian(!) julkaisut paljastavat pedofilian tietoista piilottelua sekä massiivista vallan väärinkäyttöä ja korruptiota niin politiikan, uskontokuntien, rahamaailman kuin lääkealan toimijoidenkin keskuudessa.
Oma taisteluni foliohattu päässä rajoittuu kuitenkin lähinnä lääketeollisuuden motiivien kyseenalaistamiseen sekä epäilykseen koronakerronnan totuudenmukaisuudesta.
Olen kehottanut tuttuja tekemään harkittuja päätöksiä, punnitsemaan riskit ja varautumaan siihen, että rokotussuunnitelma muuttuu lennossa eivätkä mitkään päättäjien lupaukset tule toteutumaan. En ole väittänyt piikin sisältävän tappavia ainesosia tai mikrosirua, mutta ihmisten syrjintään sekä kontrollointiin olen varoittanut rokotusagendan voivan lopulta johtaa.
Minä, jonka kehutuin piirre kautta aikojen lienee out of the box -ajattelu ja uusien näkökulmien tarjoaminen, muutuinkin yhtäkkiä monien silmissä päättömiä juttuja nielleeksi tieteenvastustajaksi. Olen saanut osakseni silmien pyörittelyä, ivallista hymähtelyä ja jopa huolta mielenterveydestäni nostaessani esille spekulaatioita koronatoimiin liittyen. Kertomani on usein pyritty välittömästi kieltämään lehtitalojen, THL:n tai WHO:n ammattilaisten _totuutta_ referoimalla luottamatta lainkaan arvostelukykyyni tulkita eri lähteiden tarkoitusperiä tai uskottavuutta.
Ymmärtäisin paremmin vähättelyni, jos minulla olisi historiaa milloin mistäkin pieleen menneestä kokeilusta. En kuitenkaan ole tyypillinen höyrähtäjä, joka vuoden välein vaihtaa mielenkiinnonkohdettaan ja vöyhkää sitten vuorotellen milloin ruokavaliosta, vähemmistön oikeuksista tai henkisyydestä. Uskaltaisin väittää, että minulla on ollut suhteellisen rationaalisen ja tarkkanäköisen, joskin intuitiivisen ihmisen maine. Koen, että näkemyksilleni on aina ennen annettu jopa keskimääräistä enemmän painoarvoa.
Nämä asiat huomioiden en voi olla kummastelematta sitä, millaisen vastaanoton juttuni on viime aikoina saanut elinpiirissäni. Avointa mielenkiintoa, uteliaisuutta ja kunnioitusta näkökulmilleni löytyy kyllä monilta asiakkailta (lämmin kiitos siitä) mutta kenties siksi, että mukana on tietty kohteliaisuuskoodi. Tutumpien sen sijaan ei tarvitse hillitä elehdintäänsä tai haluaan mitätöidä kertomani huuhaana, vaikka ei olisi asiaan perehtynyt sitäkään vähää. On itselleni äärimmäisen tärkeää, että kaikenlaisia ajatuksia – myös omiani – haastetaan. Se on tuloksellisinta kuitenkin tehdä vasta silloin, kun asioita on ehditty itsekin pohtia eri näkökulmista eikä konformismin turvin pyritä heti torppaamaan toisinajattelijaa.
Olen kirjoituksillani yrittänyt jäsentää vastauksia niihin kysymyksiin, joita puheitani epäuskoisena kuuntelevat ihmiset ovat haastaen esittäneet. Kaikkea kun ei pysty spontaanisti tiivistäen sisällyttämään keskusteluun, olen halunnut tarjota läheisilleni mahdollisuuden lukea perusteluni sille, miksi ajatukseni eivät aina käy yksiin virallisen kerronnan kanssa.
Pettymyksekseni olen havainnut, että laatikon ulkopuoliset näkemykseni on taidettu tällä kertaa suosiolla jättää poimimatta. Sallittakoon jokaiselle valinnanvapaus myös sen suhteen, millaista informaatiota he haluavat kuluttaa tai keille ihmisille aikaansa uhraavat.
Tekstejäni ja ajatustenvaihtoa ajankohtaista aiheista kuitenkin ignoorataan siinä määrin, että en voi olla ajattelematta näkemysteni muuttuneen merkityksettömiksi monien sellaisten ihmisten silmissä, jotka ennen olisivat kiittäneet hyvistä pointeista.
Jos paras syömähampaani poistetaan ja saan jatkossa pureskella enää pehmoista höttöä, ei minulla jää kenellekään mitään annettavaa. Laumaeläimet, jotka kohteliaasti nyökkäilevät enemmistön tahdissa, eivät tule koskaan katoamaan, mutta uhanalaisia lajeja ei pitäisi päästää kuolemaan sukupuuttoon.
Käyn aina mielelläni syvällisiä keskusteluja mistä tahansa aiheesta, mutta niin kauan kuin siperiantiikeri on pöydällä, se itkee huomiota. Ellet halua sen olevan siinä vielä vuodenkin päästä, niin ruoki sitä, vedä hännästä, silitä tai rapsuta – ei se pure.
Minä EN kuulu lahkoon, minun EI tarvitse värvätä sinua puolelleni ENKÄ edellytä sinulta julkista tukea pohdinnoilleni. Toivoisin kuitenkin tulevani vilpittömästi kuulluksi edes kerran ja olen tarjonnut siihen helpon keinon julkaisemalla ajatuksiani. Jos luettuasi et koe tarvetta keskustella aiheista tai näe mitään syytä yrittää ymmärtää tarkoitusperiäni, sekin sopii. Täysin sivuutetuksi tuleminen sen sijaan tuntuu canceloinnilta, mikä on omasta perspektiivistäni se huonoin vaihtoehto. Pelkästään pieni signaali siitä, että olet noteerannut mietteeni, auttaa kissapedon turvallisesti takaisin maan tasalle.
Rakastan opettavaisia keskusteluja ja pyrin vilpittömästi erilaisten ihmisten ymmärtämiseen. Argumentoidessani asetun usein altavastaajan puolelle, koska se tarjoaa enemmän haastetta aivoilleni. Edellämainitut huomioiden on itselleni ainoastaan tyypillistä – ei riidankylvämistä – etten liity kuoroon voivottelemaan koronan tautihuippuja tai Putinin hulluutta lausumatta myös sanaa MUTTA.
Joku raja silläkin, mihin tämä kissa taipuu.
Ps. Luin juuri uudestaan ensimmäisen julkaisuni: https://m.facebook.com/story.php?story_fbid=10226649518734733&id=1550820579
Koska kyseessä oli hyvin henkilökohtainen teksti faktoilla höystettynä eikä mikään propagandapamfletti, pääsi silloin läheisten reagoimattomuus yllättämään toden teolla. Tänä päivänäkään en voi väittää ymmärtäväni, miksi joku onnellisesti piikitetty ei voisi osoittaa julkisesti tukeaan MYÖS asialliselle agendakritiikille, mutta lupaan jatkaa yrittämistä. Sillä välin kiitos jokaiselle, joka on osaltaan pyrkinyt ymmärtämään pohdintojani tuomitsemisen sijaan 🙂
(julkaistu Facebookissa 23.3.2022)
Sillä älykkyydellähän onkin tapana kerralla karata lopullisesti 😀 Mulle yks asiakas alkoi kerran kertomaan sen ystävästä, joka oli ”seonnut” äitiyslomallaan…
Tämä on tullut koettua! Varmasti niin yllättyjänä kun yllätyksen kohteena. Olen saanut kuulla tässä kahden vuoden aikana usemmankin ihmisen (lähinnä…
Kiitos paljon! Ihanaa, kun oot seuraillut
Olen salaseurannut sinua jo Facessa. Salaseurannut sen takia, ettei sinulla ole ”seuraa”-nappula valikossa, että voisi ihan oikeasti seurata. Tämä olisi…
Vastaa