JUHLAT FOLIOHATUILLE
Samalla kun nykytiedon valossa foliohattujen keskuudessa voidaan nähdä aihetta jopa voitonriemuun, on tärkeää muistaa kunnioitus ja inhimillisyys kanssaihmisiä kohtaan. Kykenemme varmasti ymmärtämään heitä siinä missä isompaa kuvaakin.
Koitetaan siis olla vahingoniloisena hankaamatta toisten naamalle ”totuutta”, vaikka monen mieli tekisikin kaiken kohtaamansa syyllistämisen ja haukkumisen jälkeen.
Jokainen tarvitsee jotain, mihin uskoa tässä yhteiskunnassa, jossa henkisyys on poljettu maanrakoon ja Jumalan roolia näyttelee valtio.
Silloin, kun ulkoistamme uskon, tulemme kaikki joskus luottaneeksi myös vääriin profeettoihin.
Käsi pystyyn, jos et ole kertaakaan pandemian aikana haksahtanut johonkin huuhaa-juttuun, luottanut ”tieteeseen” tai tahoon ja huomannut tulleesi vedätetyksi. Jos itse olisin ollut pioneeri korona-aktivistina, olisin takuulla tehnyt yhden jos toisenkin julkaisun, minkä olisin myöhemmin nolona poistanut paremman tiedon karttuessa. Itse kuitenkin aloin jakamaan näkemyksiäni vasta sitten, kun olin tajunnut, että sisäinen ääni on asiantuntijoista luotettavin ja toivoin muidenkin oppivan kuuntelemaan sitä.
Se vaikuttaa kuitenkin monille olevan se vihoviimeinen vaihtoehto. Niin pohjaton usko tuntuu löytyvät kaikkeen muuhun paitsi omaan sisäänrakennettuun kompassiin.
Ihmiset pakenevat pahimpia pelkojaan pelastajan syliin eivätkä ymmärrä, että uusia riittää jonoksi asti, elleivät he lakkaa etsimästä turvapaikkaa ulkopuolelta. Siinä piilee lohdullinen ajatus: mielenrauhan voi lopulta saavuttaa vain luopumalla kontrollista ja luottamalla kaiken menevän niin kuin on tarkoituskin.
Näytetään esimerkin voimalla, miksi jokaisen kannattaisi pelkäämisen sijasta haluta olla foliohattu – vapaa, peloton ja omassa voimassaan. Meillä on jo kaikki tarvittava, ja sen ymmärtämällä voimme yrittää auttaa muita löytämään saman mielentilan, jossa voi aina tuntea olevansa turvassa.
Pidetään siis ovet auki jokaiselle, joka uskaltaa tulla kurkkimaan foliohattubileisiin – vaikka sitten lampaanvillaan pukeutuneena. Harva meistäkään on ollut mestoilla alusta asti, vaan moni on kiertänyt lukuisia juhlia ennen taloksi asettumista.
Itsekin saavuin paikalle kuokkavieraana ja istahdin seinäruusuksi tunnelmaa haistelemaan. Joidenkin meno vaikutti aika villiltä, mutta en säikähtänyt, sillä kukaan ei halunnut pakottaa minua kaltaisekseen. Vielä on matkaa ennen kuin uskaltaudun esiintymislavalle tai edes tanssilattialle, mutta muiden hyväksyvät eleet rohkaisevat ylittämään rajojani.
Jos haluamme, että ihmiset eivät koskaan enää alentuisi jonottamaan pakkopassit ojossa elämyksiä, on varmistettava, että foliohattujen klubille on vapaa pääsy ja jokainen saa tulla sellaisena kuin on – vailla pelkoa tuomitsemisesta.
(julkaistu Facebookissa 11.5.2022)
Kiitos! Se on jo ”vanhempaa” tuotantoa vuoden takaa, mutta hyvä että löysi yleisönsä uudelleen 🙂
Loistava julkaisu !
Kylläpä yllätti ja ilahdutti tämä viesti. Kiitos Lompo
Kiva kun kirjoitat, kirjoitat vaikeista ja kielletyistäkin aiheista sovinnollisesti ja syyttelemättä. Omaan silmääni vaikuttaa, että ydinsanomasi tässä blogissa koskee sanan-…
KIITOS! Täysin samaa mieltä, että nyt on aika lisätä sitä moniäänisyyttä ja suoraa puhetta enkä epäile yhtään, etteikö Vapauden liitto…
Vastaa