Turun kaupunginvaltuustoon kiteytyi yksi nyky-yhteiskuntamme keskeisin ongelma. Aikuiset ihmiset toimivat tunnepohjalta yhtä vastuuttomasti kuin teini-ikäiset kovimmassa kiihkossaan.
Ulosmarssineet käyttäytyivät kuin luokan ylimieliset kiusaajat, joille toisen ihmisen kunnioittaminen kävi ylivoimaiseksi. He varmasti kokivat olevansa älykkäitä ja aikuismaisia jättäessään huutamatta ääneen törkeyksiä ’sille Kossilan idiootille’, mutta viesti oli selvä: sinä et ole meidän aikamme arvoinen.
Kaksinaismoralismi kukoistaa, kun suvaitsevaistossa nyökytellään Marinin puheille siitä, miten Suomessa kenenkään ei pitäisi saada aikaan maahanmuuttajille tunnetta siitä, että ”et ole kuin me muut, et kuulu tänne”. Kuitenkin heti tilaisuuden tullen joukkovoimalla signaloidaan _tismalleen samaa_ suomalaiselle kollegalle.
Sellaista tämä suvaitsevaisuus ja keskustelukulttuuri nyt valitettavasti on.
Nykyään usein korostetaankin, että on tervettä ja hyvinvointia edistävää karsia elämästään pois ne ihmiset ja asiat, jotka lisäävät negatiivista energiaa. Kenties lyhyellä tähtäimellä näin voi ollakin ja joskus sellainen rajanveto on jopa pakollinen, mutta isossa kuvassa tällainen taipumus luo heikkoja – kehitykseen kykenemättömiä – yksilöitä.
Monille ihmisille tällainen ”lupa” toimia tunteen ohjaamana antaa oikeutuksen pysyä omalla mukavuusalueellaan ja käpertyä vahvistusharhaan. Poissa silmistä, poissa mielestä – turvassa kuin taapero käsiensä takana.
Koska tällaisia itsensä jalustalle nostavia muka-aikuisia on valittu huolehtimaan kansalaisten asioista, en enää yhtään ihmettele, miksi Suomi on ajautunut polarisaation tielle.
Elleivät edes sivistyneet poliitikot kykene näyttämään esimerkkiä kohteliaan vuorovaikutuksen, erilaisten näkökulmien hyväksymisen ja avoimen keskustelun saralla, niin miten sitä voisi odottaa rahvaalta kansanosalta?
Tästä maasta on tullut yksi iso alakoulu, jossa avoin kiusaaminen, poissulkeminen, mustamaalaaminen, lällättely ja suvaitsemattomuus muuttuvat yleisesti hyväksytyksi toimintamalliksi aina silloin, kun kohteena ei ole _värikäs_ vähemmistö.
En tiedä sinusta, mutta minun Suomessani KAIKKIA kohdeltaisiin kultaista sääntöä noudattaen: tee muille niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän.
