Niin luvataan Vapauden liiton nettisivuilla ja henkilökohtaisesti odotan tulevien edustajiemme siihen kykenevän. Itse uskon pystyväni yhteistyöhön, vaikka lähtökohtaisesti vastarintaa edustaisinkin.
Kaikesta päätellen olen joko maskottimainen hahmo, jota ei pidetä poliittisena uhkana
TAI
onnistunut tekemään jonkinlaisen vaikutuksen yli puoluerajojen, sillä koen saavani vilpitöntä hyväksyntää hyvin monelta suunnalta. Eilenkin teltoilla tuli useammalta ”kilpailijalta” mahtavaa kannustusta! 
Minä toivon Vapauden liiton esimerkillään osoittavan, ettei sovinnollisen yhteistyön tarvitse olla synonyymi samanmielisyydelle tai miellyttämishalulle, kuten nykyään osa tuntuu ajattelevan.
Minä luotan puolueeni pitävän lupauksensa, mutta jos kollegat odottavat sovinnollisuuden tarkoittavan useimmille ominaisten tapojen noudattamista; vaikenemista vaikeista asioista, poliittisen korrektia jargonia tai taipumista lauma-ajatteluun, niin he unohtavat, että olemme edustamassa kansaa – emme kansanedustajan statusta.
On päivänselvää, että kunhan meistä joku pääsee läpi, alkaa otsikoihin nousta nykyistä enemmän kyseenalaistamista, vaatimuksia vastuunkantoon sekä edellisen hallituskauden epäonnistumisten perkaamista. Se tulee tuntumaan monista niin epämukavalta, että osa mieluusti alkaa syyttää meitä eripuran lietsomisesta, vaikka kyse on halusta välttää pahimmat virheet ja niiden toistaminen.
Menneisyyteen on turha tuijottaa loputtomiin, mutta miten oppia kokemuksesta, ellei rehellisesti kyetä ruotimaan, mikä meni pieleen? Jonkun sekin on tehtävä, kun ei nykyisistä vastuullisista siihen näytä olevan.
Tässä yhteiskunnassa on tietoisesti sumennettu sen raja, mikä on turhaa räksyttämistä ja mikä aiheellista kritiikkiä, ja se saa ihmiset herkästi suhtautumaan kaikkiin vastalauseisiin riidankylvämisenä.
Hallituksen vastuunpakoilu ja kyvyttömyys myöntää virheitä on ollut häpeällistä, mutta tähän on olennaisesti vaikuttanut myös se, että myös moittijat ovat itse olleet vähintäänkin hiljaisesti hyväksymässä nyt parjatut päätökset. Sovinnollisuutta on haettu vaikeita arvovalintoja ja vastuuta peläten, mikä on aiheuttanut vääristymän koko poliittisessa kulttuurissa.
Perusteltu, nyt jo todennettaviin faktoihin pohjaava jälkipyykki on yhteistuumin päätetty jättää pesemättä siinä toivossa, että keisarille riittää aina vaan uusia vaatteita.
Vapauden liitto on kuitenkin jo kauan sitten huomannut keisarin olevan aatamin asussa, eikä pelkää osoittaa sitä kiusallista tosiasiaa koko valtakunnalle.
