En ollut uhrannut ajatustakaan ehdokasnumerolleni, sillä hiukan taikauskoisena jännitin, tarjoileeko päivämäärä 2.3.23 Heli Rämäkön (s. 23.1) aluevaalinumerolle 231 (vaalipäivä 23.1) jatkumoa. Ja kuinka ollakaan: tänä vuonna vuorossa on numero 31. Jos olisin Vaasan vaalipiirissä, rustaisin sen empimättä äänestyslipukkeeseeni!
Minun lempinumeroni on ollut 6 niin kauan kuin muistan ja hiukan kaksimielisyyteen taipuvaisena olisinkin mieluusti ottanut muiden kammoksuman 69:n kuvaani koristamaan. Hienoinen pettymys vaihtui virneeseen, kun huomasin, että minua kiltisti tuupanneen Ossi Tiihosen äänestäjät Uudellamaalla pääsevät sentään taiteilemaan ympyrän sisään numerot 469.
Nuoruudestani asti on ollut ajanjaksoja, jolloin numerosarjat 1111 ja 2222 ovat osuneet silmiini useammin, kuin olisi ollut todennäköistä. Nykyään tiedän joidenkin uskovan näillä olevan syvempääkin merkitystä, mutta teini-ikäisenä en ollut koskaan mistään enkelinumeroista tai johdatuksesta kuullutkaan. Oli miten oli, ne tuntuvat minun numeroiltani.
Yhtäkkiä ehdokasnumeroani odotellessa alkoi jännittää, että saankin yhdistelmän luvuista 4, 5, 7 tai 8, joita en koskaan itse valitsisi omikseni. Isona tyttönä olisin ehkä jotenkin selvinnyt siitä, jos meinaan pärjätä poliittisessa hornankattilassakin, mutta olipahan silti huojentavaa nähdä nimeni perässä 126.
Siispä kuulolle Keski-Suomi:
Kun koittaa huhtikuun toinen, tee sinäkin temppu aikamoinen. Kerää kasaan luusi ja kirjoita äänestyslippuun 126 – se hymyyn kääntää suusi, eikä minunkaan tarvitse olla aivan nakit ja muusi.
Auttakaa nyt naista Arkadianmäessä, kun eihän sillä pysy enää runokynäkään kädessä!
