Jos ei ruskea aina ole sitä, miltä näyttää, niin ei taida olla kaikki vihreäkään.
En aio edes raapaista pintaa tuulivoiman ja sähköautoilun osalta, vaan keskityn nuorillekin ajankohtaisempaan ideologiaan.
Kestävän kehityksen (Agenda 2030) nimissä on tarkoitus pienentää hiilijalanjälkeämme ja sen tavoitteen saavuttamisessa suurta roolia näyttelee siirtyminen enenevissä määrin kasviperäiseen ravintoon.
Mitä haittaa siitä muka voisi olla, että meitä ohjataan syömään vihreämpää ruokaa ja eläimiä lakataan teurastamasta?
Mietitäänpä.
Jos liha- tai maitotuotteille ei ole kysyntää, niin miten käy suomalaiselle maataloudelle – ja sitä myötä omavaraisuudelle?
Kun eläinperäinen ravintotuotanto ajetaan alas, niin mitä luulette niille lajeille hiljalleen tapahtuvan?
Mistä saadaan jatkossa riittävästi kustannustehokkaita lannoitteita?
Onko vaarana, että suurkorporaatiot syrjäyttävät suomalaisten loputkin markkinat ja ”kotimainen” on jatkossa yhtä kuin eurooppalainen tai kiinalainen?
Mistä tiedämme, etteivät tulevaisuuden ruoaksi suunnitellut laboratoriovalmisteiset gmo-tuotteet aiheuta peruuttamattomia muutoksia myös metsästäjä-keräilijän perimäämme tai hormonitoimintaamme?
Entäpä, jos aikeemme syrjäyttää luonnolliset ravinnonlähteet keinotekoisen tieltä onkin valtava karhunpalvelus myös luonnon monimuotoisuudelle?
Ja mitä, JOS kävisikin niin hullusti, että kasvien yhteyttämiselle elintärkeän hiilidioksidin luonnollisten lähteiden demonisointi tuhoaakin ekosysteemiä – samalla, kun teolliset päästöt jatkavat kasvuaan?
Vihreää vai pahimmillaan jopa hirveää?
#Vapaudenliitto
#Suhteellisuudentajua ilmastopolitiikkaan
