Ymmärrän täysin, miksi politiikkaan suhtaudutaan näin kyynisesti.
Historia on osoittanut, että Arkadianmäki mankeloi näennäisesti erimuotoisista ja -näköisistä edustajista käveleviä puoluemainoksia, joiden kaikki terävät kulmat ja persoonalliset ulokkeet on litistetty pahvifiguureiksi.
Puoluekuri pakottaa kaikki samaan muottiin eikä valitettavasti kansanedustajan titteli suojaa sisäsyntyiselta laumaan kuulumisen tarpeelta, häpeän pelolta tai vallanhuumalta.
Jos joku onnistuu pitämään kolmiulotteisen muotonsa, jalat maassa sekä puhuvan päänsä tiukasti kiinni sydänyhteydessä, niin silti vastassa on virkamieskoneisto, tuhannet vaikeaselkoiset asiapaperit sekä ymmärrys siitä, ettei oma osaaminen riitä kaikkeen.
Todellinen muutos on tuhoon tuomittu missio. Miksi siis edes yrittää?
Minua hämmentää suuresti se, miten parempaan maailmaan, energioihin, luomisvoimaan ja ihmeisiin uskovat ihmiset ovat yhtäkkiä täysin ennalta määrättyjen uskomusten vankeja, mitä politiikkaan tulee.
”1-3 ihmistä ei pysty vaikuttamaan, sillä edustajien vaihto ei muuta mitään.”
”Poliittista järjestelmää ei voi muuttaa sisältä käsin, vaan on parempi antaa sen romahtaa.”
”On turha kuvitella, että yksittäiset ihmiset saisivat ääntään kuuluviin ja yleistä mielipidettä muutettua.”
”Vain uuden systeemin luomalla voi tapahtua todellinen muutos. ”
Tähän tyyliin olen viime aikoina nähnyt perusteltavan äänestämättä jättämistä sekä poliittisesta sidonnaisuudesta pidättäytymistä.
En voi sanoa olevani varsinaisesti eri mieltä, jos pohdin asiaa annettujen raamien sisältä. Itselläni on kuitenkin taipumus ajatella boksin ulkopuolelta enkä näe mitään syytä rajata mahdollisuuksia noin ahtaaseen muottiin.
Jos jollakin on uusi ja uljas maailma odottamassa, niin varaan mieluusti heti paikkani ja jätän taakseni tämän nurinkurin-teatterin.
Siihen asti ainoa mahdollisuus niin minulla kuin monilla muillakin, on yrittää löytää väylä kaikkien kansalaisten tietoisuuteen ja muuttaa maailmaa sitä kautta. Enkä tarkoita nyt kumileimasimena toimimista, vaan koko ”kansanedustaja”-roolin riisumista.
Minun tavoitteeni Arkadianmäelle olisi olla alaston, mutta ei aivan OnlyFans -tyyliin. Olisin edustajana paljas minä: välitön, kaikesta kiinnostunut, ymmärrykseen pyrkivä, toisinaan häpeilemättä täysi blondi ja silti esimerkki siitä, että tässä yhteiskunnassa älykkyyden ja pätevyyden määritelmää ei ole uskallettu ravistella riittävästi.
Ei minulle kirjoitettuun rooliin kuulu _näytellä kansanedustajaa_, vaan käyttäisin mahdollisuuteni vaikuttajana siihen, että esimerkin voimalla rohkaisisin ja inspiroisin yhä useampaa seisomaan selkä suorassa omana itsenään – välillä myös vähän rumana, nolona, osaamattomana ja silti ylpeästi yhdenvertaisena.
Vapauden liittoon ovat itseni lisäksi löytäneet tiensä lukemattomat sellaiset ihmiset, jotka vaikuttavat olevan suhteellisen immuuneja laumasieluisuudelle, tottuneita haukkuihin ja mukana ilman pienintäkään kiinnostusta perinteisiin hillotolppiin.
On tärkeää, ettei meidän harteillemme aseteta kohtuuttomia odotuksia aikana, jolloin näin voimakkaat negatiiviset energiat vallitsevat. Jokaisella on mahdollisuus piirtää uusiksi mielikuva siitä, mihin yksikin vilpitön tämän kansan edustaja voi pystyä.
Rustaamalla lappuun jonkun Vapauden liiton ehdokkaan saat ilmaisen pääsylipun katsomaan Mission: Impossible vol. 2023. Voit nauttia elämyksestä täynnä positiivisia yllätyksiä tai pahimmassa tapauksessa pääset ylpeilemään tienneesi loppuratkaisun jo ennen alkutunnaria. Kaiken sen voit vieläpä tehdä vaikka lootusasennossa istuen, silmät kiinni ja volyymit nollissa manifestoiden parempaa huomista.
Kunnioita nyt kuitenkin perinteistä suomalaisuutta sen verran, ettet jätä ilmaista kuponkia lunastamatta.
Ps. Mitä Antin ratkaisuun tulee, niin ymmärrän hänen valintansa enemmän kuin hyvin ja pitäydyn edelleen näkemyksessäni: suuremmat areenat odottavat! 
