Eilen olikin sen sortin paneeli-ilta, että huh!
Sain kunnian aloittaa Muuramessa järjestetyn tilaisuuden kertomalla puolustavani vapautta sen monissa eri muodoissa, mistä kenties tärkeimpänä esimerkkinä mainitsin kehollisen ja valtiollisen itsemääräämisoikeuden. Lisäksi korostin peräänkuuluttavani valikoimatonta tietoa ja tekeväni kaikkeni kunnioittavan keskustelukulttuurin palauttamiseksi. Totesin myös, että minulta on turha odottaa minkään tietyn agendan tuuttaamista, vaikka ylpeänä nostinkin esiin puolueohjelmasta mm. EU-kriittisyyttä, ilmastorealismia sekä halua ohjata valmiiksi vähäiset resurssit Suomen tarpeisiin ulkomaiden sijaan.
Sattumalta pääsin myös päättämään illan, ja pystyinkin täysin vilpittömästi kiittämään kaikkia osallisia kiinnostavasta, kunnioittavasta ja ammattitaidolla rakennetusta paneelista, jossa oli 12 pätevää ehdokasta sekä yleisöäkin lähes satapäinen joukko. 
Väliin mahtui todella paljon hyviä näkemyksiä mm. hyvinvointialueiden toimivuudesta, pakkoruotsista, verotuksesta, koulutuspalveluista, luottamustehtävien päällekkäisyydestä, nuorten liikkumisesta sekä _uskomatonta kyllä_ myös rehellisiä mielipiteitä koskien Natoa.
Tässä otannassa meitä Nato-kielteisiä ehdokkaita oli 25%, mutta huomionarvoista oli se, että joukosta löytyi myös selvää epävarmuutta asian suhteen eikä suinkaan niin täydellinen konsensus liittymisestä, kuin annetaan ymmärtää.
Minun tähtihetkeni tuli kuin tarjottimella, kun eräs kertoi olleensa Nato-kielteinen, kunnes media teki tehtävänsä. Tästä inspiroituneena sain mielestäni paketoitua ajatukseni Natosta poikkeuksellisen selkeästi. Kommentoin jokseenkin näin:
”En kannata sotilasliittoa, mutta vielä enemmän kuin vastustan Natoa itsessään, vastustan sitä tapaa, jolla meidät jäsenhakemukseen ajettiin. Suomessa painettiin paniikkinappulaa käymättä kunnollista yhteiskunnallista keskustelua sen haittapuolista. Kansaa ei kuultu, eikä siitä suoraan sanoen olisi ollut mitään hyötyäkään, sillä kuten jo aiemmin osuvasti todettiin: MEDIA oli tehnyt tehtävänsä.”
Toivon, että jokainen pysähtyi hetkeksi noiden sanojen äärelle ja jäi miettimään, olisiko kritiikkini median yksipuolisuutta kohtaan jopa täysin oikeutettua. Pyysin myös kaikkia mukaan talkoisiin, jotta leimakirveet eivät jatkossa heiluisi niin tiuhaan, vaan asiat kyettäisiin pitämään asioina.
Illan kruunasi, kun sain paneelin loputtua palautteen hyvinkin yllättävältä taholta: ”Olen kyllä samoilla linjoilla kanssasi – oikeastaan lähestulkoon kaikesta, mitä sanoit.”
Kruunun jalokivet tulivat vielä myötäylpeyden muodossa, kun Ossi ”tiivistäjä” Tiihonen puhui vähän, mutta pelkkää asiaa pienpuoluetentissä uskottavalla ja kanssapanelisteja kunnioittavalla tyylillä. Vapauden liitto jätti oikeutetusti itsestään kuvan todellisena vaihtoehtona valtapuolueille! 
Puolueen menestykseen olen luottanut ihan alusta saakka, mutta tänään vihdoin tuli ensimmäisen kerran tunne siitä, että en itsekään taida jäädä tässä kisassa viimeiseksi. 
