Kuuletteko?
En tarkoita Kellogg’sin mainoslaulua, vaan ääntä, joka ennakoi kuplan puhkeamista.
Tämä viikko on ollut käänteentekevä. Olen vihdoin selättämässä sen huijarisyndrooman, jonka termi ”poliitikko” on tuonut mukanaan.
Joka päivä saan selviä signaaleja siitä, että ajatukseni resonoivat muuallakin kuin vain oman pienen kuplani sisällä:
vanhat tutut lähestyvät somessa,
muiden puolueiden edustajat osoittavat hyväksyntää tekemisiäni kohtaan,
täysin tuntemattomat ihmiset tulevat _tietoisesti_ vaaliteltalle minua katsomaan,
yhä useampi haluaa kuulla lisää ajatuksiani eri teemoista varmistuakseen äänestyspäätöksestään,
saan jatkuvasti antaa seuraajille vinkkejä eri vaalipiirien ehdokkaista,
yllättäviltä tahoilta työkuvioistani sekä sattumanvaraisilta jututettavilta on alkanut tulla kannustavaa palautetta vaalikonetuloksista,
perhepiiristä on löytynyt vilpitöntä tsemppaamista,
ja olenpa saanut jo ensimmäisen äänenikin ulkomailta!
Jatkuvasti ilmestyy uusia innokkaita ihmisiä auttamaan minua ja Vapauden liittoa pyrkimyksessä lisätä moniäänisyyttä Suomen poliittiselle kentälle.
Vastavoiman tarve on huomattu ja kiihkottomalle oppositiolle on selvästi tilausta. Vaikka en pätevä poliitikko vielä olekaan, niin uskon vilpittömästi pystyväni rikkomaan puoluerajoja ja koettelemaan kuplan kestävyyttä.
Tiedättekö, miksi luulen, että tulen lopulta kuulemaan myös sen korvia huumaavan äänen ”…POKS”?
ÄITIKIN ALKOI VIHDOIN SEURAAMAAN!