Tuli koe…ttua jälleen yksi elämän ensimmäinen. Vaalipaneeli aiheesta ’kohtuus ja ylisukupolvinen päätöksenteko’ antoi vähän esimakua siitä, millaisia haasteita poliitikon uralla voi tulla.
Ensimmäinen ongelma tuli eteeni, kun pääsin paikalleni ja sain kirjoitettua nimeni lappuun. Ihasteltuani antaumuksella harvinaisen siistejä kirjaimiani, tajusin vähän turhan myöhään, että se tuskin oli siinä minua muistuttaakseen.
Seuraavan haasteen kohtasinkin heti perään, kun en keksinyt, millaisen asennon ottaisin, jotta saisin pidettyä levottomat jalkani kontrollissa. Oli jos jonkinlaista yritystä lopettaa jatkuva hytkyminen, mutta minulle se on sama kuin yrittäisi olla räpsyttämättä silmiä.
Kun sitten aloin katsella vieraisiin pöytiin, huomasin unohtaneeni muistiinpanoni. Enkä suinkaan ollut jättänyt niitä kotiin, ainoastaan tekemättä.
Yllättävää kyllä, en tuonut mukanani myöskään lapsuudentraumoja tai ramppikuumetta, vaan pystyin nauttimaan tilaisuudesta.
Se onkin sitten tarina erikseen, tuliko siihen mikrofoniin puhuttua mitään jäsenneltyä – saati järkevää.
Monilla oli hyviä puheenvuoroja, joista olisi toisenlaisessa tapahtumassa saanut inspiroivia keskusteluja, mutta kulloinenkin oma parin minuutin puhe jäi vain pintaraapaisuksi, eikä minun monimutkaisia piuhojani pitkin sanoman ydin välttämättä tavoittanut kuulijaa.
Tässä kenties keskeisin viesti, mitä _yritin_ välittää:
Luontoarvoja, ekologisuutta ja ”vihreyttä” ei pitäisi mitata niin tarkkojen ylhäältä annettujen raamien mukaan. Joku elää maaseudulla syöden lähitilan lihaa ja tarvitsee autoa liikkuakseen, mutta elää sopusoinnussa luonnon kanssa, ei matkustele ulkomailla tai osallistu kulutushysteriaan.
En usko kasviproteiini- ja hiilineutraaliustavoitteiden tuovan tarvittavia hyötyjä siihen nähden, millaisia yhteiskunnallisia haittoja sääntely aiheuttaisi – puhumattakaan asenteellisesta vastareaktiosta koko jaloa tavoitetta kohtaan. Sen sijaan meidän pitäisi löytää yhteinen fokus mm. ympäristön arvostamisesta, sen puhdistamisesta sekä luonnonvarojen eettisestä hyödyntämisestä.
Ei ole ihme, että kaikkia ei jaksa kiinnostaa tämä nykyinen ideologinen näennäistekeminen sekä omantunnon ostaminen röyhkeän ja rikkaan eliitin paskoessa kaiken aikaa planeettaamme rahan vuoksi. Viimeksi mainittu tosiasia tuntui onneksi olevan monilla muillakin tiedossa.
Siksi kestävän muutoksen toteutumiseen tarvitsemmekin suhteellisuudentajua ja silminnähtäviä kannustimia toimia, emmekä pelonlietsomista ja yksilönvapauksiin kajoavaa politiikkaa.
Ydinviestini lisäksi luulisin päästäneeni suustani myös jotain tämänkaltaista:
”Ei rokotteita, 0 koronaa.”
”Jos ihmisellä on aikaa tunnustella, mikä itselle tekee hyvää, hän tulee todennäköisesti päätyneeksi lähemmäs luontoarvoja ja kauemmas jatkuvan kasvun tavoittelusta.”
”Median toiminta syö asialta uskottavuutta.”
”Viedään lapsia luontoon, ollaan enemmän läsnä eikä osteta kuin tarpeellinen – vanhemman vastuu.”
”Materialistisen ja pinnallisten arvojen kehitykseen pitäisi puuttua myös koululaisten kohdalla mm. somemaailman kääntöpuolta käsittelemällä.”
”Henkisemmän puolen korostaminen yhteiskunnassa voisi osaltaan auttaa irtautumaan materialistisesta maailmankuvasta.”
”Yhtäkään puoluetta ei kiinnostanut puhua maskien epäekologisuudesta, vaikka niiden hyödyttömyys oli tiedossa. Keräsin niitä itsekseni ainakin tuhat koulun lähiympäristöstä.”
Jos jotain muistan sanatarkasti todenneeni, niin se oli tämä:
”Ugh, olen puhunut!”
PS. Tuskin olin tänään aivan näin elementissäni, kuin reilu viikko sitten Viitasaarella 
