Arvot, Vaalit

MINUN UTOPIANI

Minun ihanneyhteiskunnassani ei olisi jakolinjoja eri ryhmien välillä saati turhia lupauksia ja suuria puheita, vaan kaikessa olisi kyse teoista. 

Ihmiset nähtäisiin tekojensa – ei värin, suuntautumisen, statuksen, tittelin tai muun näennäisyyden – kautta. 

Kaikkien teot arvioitaisiin yhdenvertaisuutta kunnioittaen eikä kenellekään ojennettaisi automaattisesti myöskään ’vapaudu vastuusta’ -korttia. 

Jo todennetuista teoista sekä erityisesti poliittisten tekojen potentiaalisista seurauksista tulisi voida myös keskustella ilman pelkoa tuomitsemisesta, sensuurista tai leimautumisesta. 

Riippumaton oikeuslaitos olisi se taho, joka määrittelisi tekojen laillisuuden sekä tarkoituksellisuuden – ei kaikkitietävä some-tuomioistuin. 

Teot tulisi rangaista oikeasuhtaisesti, mutta ne pitäisi voida myös sovittaa. Mielestäni toinen mahdollisuus olisi suotava jokaiselle, joka ilmentää vilpitöntä halua kehittyä. 

Usein jopa pieleen mennyt teko voi olla parempi vaihtoehto kuin tekemättä jättäminen, joten virheistä ei pitäisi joutua kärsimään kohtuuttomasti tai muuten canceloinnin pelossa kansa käy yhä passiivisemmaksi. 

Yhteiskunta toimii vain tekojen pohjalta, joten jokaista tulisi myös taloudellisesti kannustaa yhteiskunnan rattaiden pyörittäjäksi eikä palkita vapaamatkustamisesta. 

Myöskään lasten tekemättä jättäminen ei olisi palkittava ekoteko, vaan jälkikasvun merkitystä niin yhteisön kuin aikuisen yksilön kehityksen kannalta pidettäisiin arvossaan. 

Lapsille tehtäisiin selväksi, että he ovat täydellisiä sellaisenaan, mutta jo pienenä heille opetettaisiin, että teoilla on seurauksensa.

Nuorille tarjottaisiin mahdollisuus havaita, että kehittävä tekeminen tuo tarkoitusta elämälle. Myös siihen panostettaisiin, että teot ohjautuvat luontaisen kiinnostuksen mukaan, jotta jokainen voisi löytää sisäisen motivaation toimilleen. 

Aikuiset ihmiset pyrkisivät itse aktiivisiksi tekijöiksi omassa elämässään eivätkä uhriutuisi tai olettaisi esimerkiksi auktoriteetin, lääkkeen tai valtion olevan heistä vastuussa. 

Senioreiden tekoja arvostettaisiin konkretian tasolla tarjoamalla heille ihmisarvoista kohtelua kiitoksena panoksestaan yhteiskunnalle eikä heitä nähtäisi tarpeettomana kulueränä.

Unelmieni yhteiskunnassa ainoita _tekoja_, jotka laittomuuksien lisäksi pitäisin mahdollisimman minimissä, olisivat ihmisen lopulta tarpeettomaksi jättämä tekoäly sekä luonnottoman näköiset teko”kaunistajat”. 

Mielestäni paras teko yhteiskunnan kannalta olisi kuitenkin se, ettei poliittisia päätöksiä pohjattaisi erilaisiin utopioihin – edes omiini.

Realiteetit osoittavat, että Suomessa tekemistä on riittävästi jo perusasioiden turvaamisessa, sillä osalle kansalaisista sähkö, ruoka ja hoito alkavat itsessään olla utopistinen ajatus. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *