Anna mun nauraa! En saisi raavittua ääniä kasaan edes lähipiiristäni, joten miten ihmeessä voisin olettaa nauttivani tuntemattomien luottamusta?
Sen sijaan keksin välittömästi kymmenen syytä, miksi minua ei ainakaan voisi äänestää.
1. Puolue
Vapauden liitto kannattaa yhdenvertaisuutta, puolustaa sekä kehollista että valtiollista itsemääräämisoikeutta ja haluaa suojella ympäristöä ilman mittakaavansa kadottanutta ihmistä syyllistävää ilmastohysteriaa. Aika radikaalia.
No, myönnettäköön, että muissa olosuhteissa saattaisin itsekin kyseenalaistaa puolueen tiukan linjan massasiirtolaisuuden suhteen, mutta todellista oppositiota on löydyttävä myös arvokysymyksissä, jotta toimintamalleihin saadaan pieniäkään muutoksia. Myös humanitaaristen kriisien suhteen on kyettävä toimimaan järjen eikä tunteen ohjaamana, sillä niitä riittää omastakin takaa.
Kukapa meistä ei toivoisi turvallista elämää jokaiselle, mutta harva on todellisuudessa valmis ottamaan naapurinkin huolet kannettavakseen ja laskut maksettavakseen.
2. Vaaliliitto
Vapauden liitto, Suomen Kansa Ensin ja Kristallipuolue ovat päättäneet tehdä yhteistyötä yli rajojen, minkä voisi nähdä myös edellytyksenä sovinnollisuuteen, mutta moni toteaa heti kättelyssä ”arvoristiriidan” olevan liian suuri. Etenkin kansallismielisyys on sellainen kirosana nykyään, että on helppo sivuuttaa vaaliliiton kolmannen osapuolen toimivan rakkaudesta käsin; korostaen, että olemme kaikki yhtä.
3. Järki
Johan sen järkikin sanoo, että tällainen kouluttamaton, väärämielinen populisti ei ole sopiva ihminen kansanedustajaksi. En ole erityisen ansioitunut edes omalla alallani ja minun ’kehitettävää’ -listani on huomattavasti pidempi kuin se, jossa lukee meriittini.
Olen äiti, yrittäjä, kokemusasiantuntija sisäilma- ja säteilyasioissa, lukeudun seksuaalivähemmistöön, elän luontoa kunnioittaen ja kokonaisvaltaista terveyttä vaalien. Sen lisäksi olen vilpittömän kiinnostunut tämän yhteiskunnan tulevaisuudesta, mutta tietotaito tai poliittinen korrektius eivät lukeudu vahvuuksiini.
4. Häpeä
Jos on läheisteni tarvinnut hävetä minun julkista kirjoitteluani, niin voin vaan kuvitella, miltä tuntuisi rustata järjestysnumeroni paperiin ja antaa painaa leima sinetiksi. Äitini todennäköisesti silkasta velvollisuudentunteesta tekisi sen silti ja seisoisi äänestyskopissa naama punaisena – vannoen vievänsä vaalisalaisuuden hautaan asti.
5. Laumasieluisuus
”Mitä jos joku saisi tietää minun äänestävän tällä tavalla?”
Kun joku vieressä alkaa herjata Vapauden liittoa tai minua ehdokkaana, se saattaa tuntua nöyryyttävältä ja loukkaavalta myös sinua kohtaan, joka olit harkinnut antavasi äänen allekirjoittaneelle. Siinä vaiheessa ei päätöksenteossa enää paina se luottamuksen tunne, minkä olet kanssani rakentanut vuosien varrella vaan pelko laumasta erottumisesta.
6. Pelko
”Entä jos minä äänelläni edesautan päättäjiksi ihmisiä, jotka aiheuttavat liiankin radikaaleja muutoksia?”
Pelko poliittisen painopisteen äkillisestä mullistumisesta on suhteellisen irrationaalinen, sillä eduskuntatalo alkaa muistuttaa Pisan tornin peilikuvaa – niin vasemmalle on koko edustajisto hiljalleen kallistunut, että tätä menoa demokratian perustukset ovat vaarassa pettää lopullisesti.
7. Maailmankuva
Sekin voi olla suorastaan pelottavaa, jos joku haastaa maailmankuvaasi. Voit valita olla seuraamatta minua tai kaltaisiani somessa, mutta jos Vapauden liitto saa edustajiaan puhujapönttöön, saatatkin joutua kohtaamaan yhä useammin epämukavia tunteita ja virallisen kerronnan kyseenalaistamista myös julkisessa keskustelussa. Sellaista riskiä ei kannata ottaa, joten turvallisinta on pitää asiat mahdollisimman ennallaan, vaikka ne olisivatkin päin prinkkalaa.
9. Ylpeys
Tosiasioiden tunnustaminen voi toisinaan olla työn ja tuskan takana, mutta ylpeyden nieleminen on monille suorastaan mahdotonta. Minun äänestämiseni vaatisi molempia, sillä vuoden aikana jakamani ajatukset ovat vanhentuneet huomattavasti arvokkaammin kuin valtamedian totuudet samoista aiheista.
10. Itsekkyys
Ne harvat, jotka kykenevät sivuuttamaan edellämainitut ja silti näkevät potentiaalini vaikuttaa yhteiskunnallisesti, ovat todennäköisesti asiakkaitani – ja haluavat olla sitä jatkossakin. He saattavat olla raapustamatta numeroani lappuun puhtaasti itsekkäistä syistä.
Läheiseksi muodostunut asiakaskuntani on suurin syy siihen, miksi en ole kovin innokas edes pyrkimään eduskuntaan. En haluaisi lakata parantamasta maailmaa heidän kanssaan, vaikka yhtä aikaa toivoisin pystyväni auttamaan koko maailmaa paranemaan siitä syövästä, joka uhkaa olemassaoloamme.
Listaamieni syiden lisäksi saatat ajatella, että en voisi olla edustajasi, koska emme jaa samaa arvomaailmaa, mutta 95-prosenttisella varmuudella uskallan väittää sinun olevan siinä väärässä. Olet vain valinnut olla näkemättä sitä, koska keinoni ilmentää niitä samoja arvoja on erilainen kuin sinun.
Joten sinäkin menet ja äänestät varmuuden vuoksi heitä, jotka mieluummin puhuvat kuin toimivat arvojensa pohjalta:
Vihreitä, joille miljardit maskit eivät ole arvoristiriita,
SDP:tä, joka jatkuvasti hieroo sitä itseään työväen naamaan,
tyhjää äänestävää Kokoomusta, joka vierestä katsoo yritysten kaatumista,
Keskustaa, jolle omavaraisuuden ja suomalaisen maatalouden tuhoaminen ei näyttäydy ongelmana
tai Perussuomalaisia, jotka voisivat vaihtaa nimensä Peruspoliitikoiksi.
Vasemmistoliittoa kenenkään ei sattuneesta syystä enää tarvitse äänestää.
Siispä vieläkään mikään ei muutu, vaan aurinko laskee Arkadianmäen taa ja teletapit menevät nukkumaan. Aamulla mietitään, kenen pallo tällä kertaa on hukassa ja lopuksi huudetaan ”UUDESTAAN!”
JOS kaipaat muutosta poliittiselle näyttämölle, se vaatii myös sinulta uskallusta toimia toisin ja äänestää vaihtoehtoa valtapuolueille. #Vapaudenliitto
Vastaa