POKS VAI KOPS?
Saatuani hyväntahtoisen kommentin vuoksi estot Havaintoja parisuhteesta -sivustolle, se vihdoin näyttäytyi minullekin kristallinkirkkaana: pyrkimys ymmärrykseen on asia, jota ei tarvitse odottaa siltä kansanosalta, joka sitä eniten peräänkuuluttaa.
Äänekkäin suvaitsevaisto vaikuttaa elävän omassa täydellisessä totuuskuplassaan, jonka tosiasiassa pelkää puhkeavan heti, kun vähänkään terävämpi kynä osuu kohdalle. Siksi on turvallista vähin äänin poistaa asiallisesti perusteltu kritiikki, jottei vaan kukaan löytäisi uutta näkökulmaa asiaan, josta _täytyy_ vallita täysi konsensus – tai muuten on ennakkoluuloinen juntti.
Minun kannanottoni eivät sisällä vihapuhetta, mutta otan silti vastuun kaikesta julkaisemastani ja ymmärrän, että tekstejäni voidaan käyttää myös eri agendan ajamiseen kuin itse olen tarkoittanut. Toistaiseksi yleisöni lasketaan kymmenissä, mutta toivoisin pystyväni puhuttelemaan suurempiakin joukkoja tulevaisuudessa antaen myös jokaiselle reilun mahdollisuuden tulla kuulluksi.
Mietin väkisinkin, ymmärtääkö tämä yli 100 000 seuraajan parisuhdebloggari oman vastuunsa sen suhteen, millaista keskustelukulttuuria hän itse on luomassa?
Poistamalla mahdollisuuden älykkääseen debattiin ja korostaessaan omaa paremmuuttaan jättämällä sivuilleen esimerkkejä siitä, miten _kaikki kriitikot ovat kategorisesti täysiä idiootteja_ hän tulee luoneeksi lisää vastakkainasettelua, josta on _hänen itsensä paljon mainostama_ rakkaus kaukana.
Joka ikisellä meistä pitäisi olla vastuu ylläpitää sallivaa ajatustenvaihtoa, mutta siinä erityisen tärkeä rooli on niillä, joilla on taitoa sanoittaa ja sydäntä ymmärtää.
Silloin, kun muutenkin pelokkaat ja rakkautta vaille jääneet ihmiset kerta toisensa jälkeen mitätöidään vailla ripaustakaan siitä empatiasta, mitä tietty vähemmistö saa sylikaupalla osakseen, alkavat keinot tulla huomioiduksi käydä vähiin.
Jopa minä, rohkea ja rakastettu, sain niin syvän epäreiluuden kokemuksen vaientamisestani, että päätin välittömästi radikalisoitua ja alkaa suunnitella vastaiskua. Minun tapauksessani se tarkoittaa oman blogin tai nettisivun avaamista ja suurempia tavoitteita maailmanparantamisen suhteen – vilpittömän ymmärryksen lisäämiseksi.
Joku toinen kenties päätyy kohdistamaan vähättelyn, alentamisen ja hiljentämisen aiheuttamat vihan tai pettymyksen tunteet täysin viattomaan vähemmistön edustajaan, kun keskusteluun pääseminen on mielivaltaisesti rajattu ”väärämielisen” ulottumattomiin.
Miten minun tahtotilani laajentaa ihmisten perspektiiviä ja yritykseni sanoittaa kritiikkiä ymmärrettävämpään muotoon voi olla yhteiskunnalle vaarallisempaa kuin koko avoimen dialogin tietoinen tuhoaminen?
Aion jatkossakin haastaa konsensusta tarpeen tullen, sillä minä en pelkää kuplani puolesta – se sietääkin puhjeta, jos ei kestä kunnon painetta.
Ps. Otan mielelläni vinkkejä ja apuja vastaan, jos joltain löytyy osaamista ja ideoita, miten kannattaisi lähteä liikkeelle oman sivuston kanssa. 
(julkaistu Facebookissa 7.7.2022)
Sillä älykkyydellähän onkin tapana kerralla karata lopullisesti 😀 Mulle yks asiakas alkoi kerran kertomaan sen ystävästä, joka oli ”seonnut” äitiyslomallaan…
Tämä on tullut koettua! Varmasti niin yllättyjänä kun yllätyksen kohteena. Olen saanut kuulla tässä kahden vuoden aikana usemmankin ihmisen (lähinnä…
Kiitos paljon! Ihanaa, kun oot seuraillut
Olen salaseurannut sinua jo Facessa. Salaseurannut sen takia, ettei sinulla ole ”seuraa”-nappula valikossa, että voisi ihan oikeasti seurata. Tämä olisi…
Vastaa