OLETTEKO VARMASTI NYT VAKUUTTUNEITA?
Kun joku pitää suurta meteliä paremmuudestaan, tekeekö se hänestä puheidensa arvoisen vai päin vastoin?
Myykö superlatiivintäyteinen sponsoroitu blogi-yhteistyö paremmin kuin vilpitön suositus, josta ei ole maksettu?
Onko kampaaja sitä ammattitaitoisempi, mitä suuremmalla rahalla ja näkyvimmin hän itseään mainostaa?
Osta Rolex! Tämä hyvä, tämä aito. Teetkö kaupat?
Olemme saaneet viime aikoina lukea vakuutteluja siitä, miten suurta luottamusta poliitikot Suomessa nauttivat sekä kuinka älykkäitä ja rehellisiä miespoliitikkomme ovat.
Tästä eittämättä kielii se, että median avustamana lähes kolmasosa suomalaisista voisi äänestää presidentiksi Mika Aaltolaa, joka repäistään U(m)pi-metsästä. 
No, oletetaan näiden uutisointien pohjaavan totuuteen eikä kyynisesti ajatella niiden olevan tragikoomista mielipidevaikuttamista.
Siitä väkisinkin nousee mieleeni kysymys, että mitä hemmettiä päättäjien täytyisi tehdä, jotta suomalaiset osoittaisivat todellista luottamuspulaa?
Jopa pandemianhoitoon kansa on ollut tyytyväinen siitäkin huolimatta, että jälkikäteen on käynyt ilmi monien pakkotoimien olleen lainvastaisia, maskien (suorastaan luonnon-) kosmetiikkaa, ihmepiikkien suhteellisesti tehottomia ja sote-alan pakkolakipykälän silkkaa vallankäyttöä.
Mutta säästyttiin sentään kuolemilta ja vakavilta taudeilta onnistuneen politiikan ja korkean piikkikattavuuden takia, eikö? Se olisi ollut vähimmäisvaatimus, mutta kun ei sitäkään.
Toimiminen EU:n pelinappulana sekä mm. eettiset (tekopyhät, voisi joku väittää) ilmasto- ja energiapoliittiset päätökset ovat ajamassa tavallisia tallaajia talousahdinkoon, mutta sehän ei kansaa haittaa, kunhan naapurikin uppoaa samaan _ei uusiutuvaan_ suohon.
Sitäkään ei valitettavasti taida tapahtua, vaan saanemme yksin palella ja vetää Venäjältä tuotua karvahattua syvemmälle silmien eteen.
Toki itsekin arvostan yritystä ottaa heikommat huomioon, inhimillistä ymmärrykseen pyrkimistä ja jopa ympäristötekoja, mutta ilman johdonmukaisuutta kyse on pelkästä teatterista.
Niin kauan kun työväen puolia ei pidä edes sellaiseksi profiloitunut puolue eivätkä vihreät näe miljardeissa kertakäyttömaskeissa mitään ongelmaa, saati että yksikään puolue myöntäisi hoitoalan kaaokseen liittyvän itsemääräämisoikeuden riistämiseen, eivät poliitikot ansaitse luottamustani.
Vaikeiden päätösten ja vastuunkantamisen sijasta poliittinen peli on nykyään kilpaposeeraamista, jossa pärjäävät ne, joilla on kansaan vetoavat vuorosanat parhaiten hallussa.
Voittajasta ei liene epäselvyyttä – pääministeristämme on maalattu median avustuksella niin ikoninen kuva, että välillä meno alkaa muistuttaa Tukholman syndroomaa.
Ps. Voin auliisti tarjota pukeutumisvinkin Sannan seuraavalle Ruotsin vierailulle, kun kansan huomio halutaan jälleen ohjata _oleelliseen_. Minihame ja verkkosukkahousut päälle – oikean poliittisen puppetin päällä nekin huokuvat uskottavaa johtajuutta.
(julkaistu Facebookissa 23.7.2022)
Sillä älykkyydellähän onkin tapana kerralla karata lopullisesti 😀 Mulle yks asiakas alkoi kerran kertomaan sen ystävästä, joka oli ”seonnut” äitiyslomallaan…
Tämä on tullut koettua! Varmasti niin yllättyjänä kun yllätyksen kohteena. Olen saanut kuulla tässä kahden vuoden aikana usemmankin ihmisen (lähinnä…
Kiitos paljon! Ihanaa, kun oot seuraillut
Olen salaseurannut sinua jo Facessa. Salaseurannut sen takia, ettei sinulla ole ”seuraa”-nappula valikossa, että voisi ihan oikeasti seurata. Tämä olisi…
Vastaa