EU, Nato, Pelko, Tunteet, Venäjä

PYSYTÄÄN NEUTRAALEINA – PAITSI KUN KYSEESSÄ ON VENÄJÄ

PYSYTÄÄN NEUTRAALEINA – PAITSI KUN KYSEESSÄ ON VENÄJÄ

Ääh, ei kiinnosta. Taas yks tällainen. Liian pitkä. Eihän tässä ole edes kuvaa.

Julkaisujeni ohi on varmasti pyyhkäisty useammin kuin keskinkertaisen tinder-profiilin.

Eihän kaikki lämpene samoille ihmisille tai asioille ja se on ymmärrettävää.

Moni ajattelee, että koronaan liittyvä yhteiskunnallinen keskustelu ei ole heidän pala kakkuaan. Osa omistautuu pride-aatteelle, toiset naisasialle, etnisille vähemmistöille tai vihreille arvoille. On aina arvostettavaa, jos ihminen haluaa osaltaan vaikuttaa tärkeäksi kokemaansa teemaan, käyttää aikaansa asian tutkimiseen ja siitä valistamiseen. Epäkohtia kun ei tästä maailmasta puutu, on jokaisen valittava taistelunsa. Niiden tärkeysjärjestyksestä voidaan olla montaa mieltä, mutta omasta perspektiivistäni kaikkein oleellisin sotatanner on se, missä parhaillaan ammutaan kovimmilla panoksilla.

Vielä viikko sitten demokraattisen maailman kovinta vääntöä käytiin Kanadassa, jossa pakkopiikityksiä vastustaneelta rekkakaravaanilta uhattiin jäädyttää varat ja viedä toimeentulo. Niin poliitikkoja kuin kansalaisiakaan ei ole tuntunut hetkauttavan vastaavat Australian, Ranskan tai Itävallan ihmisoikeusasiat – ikään kuin heidän tilanteensa olisi perusteltu tai jopa itse aiheutettu. Neutraalina pysyminen on tuntunut olevan korona-ajan tärkein tavoite monille.

Nyt kun Ukrainassa kirjaimellisesti on sotatila, ihmisillä ei näytä olevan vaikeuksia valita puoltaan tai jopa ilmentää sitä sini-keltaisin värein.

Kuinka monella lopulta on tästä asiasta objektiivista ymmärrystä, mitä taustalla on tapahtunut viimeisen kahdeksan vuoden ajan?

Myönnän auliisti, että en itse ainakaan ole ollut kovin kiinnostunut seuraamaan, millaisia selkkauksia separatistialueilla on ollut viime vuosina ja mitkä kaikki vaikuttimet tähän sotaan ovat ajaneet.

Sen sijaan olen kohta kaksi vuotta seurannut median moniäänisyyden rappiota ja huomannut meille tarjottavan valmiiksi pureskeltuna ainoa _oikea_ mielipide. Uskon, että moni voi allekirjoittaa läntisen median toimineen koronauutisoinnissa vähintäänkin arvelluttavan yksipuolisesti ja jopa moraalittomasti pelkoa lietsoen.

En näe mitään syytä, miksi nykyhetki tekisi tähän kaavaan poikkeuksen, joten suhtaudun väkisinkin skeptisesti median tarjoamaan kuvaan Ukrainan tapahtumista ja Putinin motiiveista, kunnes olen ehtinyt perehtyä asiaan paremmin. Sen tiedän, että myös USA on jo vuosia ollut mukana hämmentämässä borssikeittoa.

Venäjän propagandakoneistosta on puhuttu niin kauan kuin muistan ja kukaan tuskin kyseenalaistaa sen olemassaoloa. Mutta uskooko joku, että niin toimivaa konseptia ei mitenkään hyödynnettäisi länsimaissa?

Kahden vuoden ajan suurin ihmisille esitelty uhka on ollut koronavirus. Missä otsikot terrori-iskuista? Kouluampumisista? Kauhukuvat maskeista täyttyvistä koralliriutoista?

Nyt kun Ukrainan sota muistuttaa myös suomalaisia elämästä koronakuplan ulkopuolella, olisi looginen hetki myös laittaa perspektiiviin asiat ja lakata elämästä yhden viruksen ehdoilla – lopullisesti.

Samaan aikaan, kun otsikot herkuttelevat Putinin suuruudenhulluudella ja katseet on käännettynä itään, myös koronakerronta etenee näennäisestä hiljaisuudesta huolimatta.

Tulilla on lakimuutos, mikä mahdollistaa työnantajan vaatia tieto rokotestatuksesta tai sairastetusta taudista ja koronapassiakin jalostetaan tulevaisuutta varten. Toisaalta vihdoin on myönnetty, että Suomessakin koronakuolemiksi on laskettu kaikki 30 päivän sisällä kuolleet pcr-testipositiiviset. Sikäli tragikoomista, että tammikuussa lyötiin myös mittaushistorian korkeimmat lukemat kuolleisuudessa, vaikka _ainakin_ kuolemat rokotteen piti estää.

Maailmantalous on ajettu syöksykierteeseen koronatoimilla, joten sen puolesta sotatoimet tarjoavat oivallisen mahdollisuuden kääntää syyttävä sormi Venäjää kohti ja naamioida uhkaava lama sodan aiheuttamaksi.

Jos koronapelko ei riittänyt kaipaamaan pelastajaa ulkopuolelta, niin viimeistään nyt EU:n liittovaltio ja Nato-jäsenyys näyttäytyvät turvasatamina, joita ilman piskuinen Suomi ei tule selviämään. Hintalappu ei ole oleellisin asia silloin, kun tarjolla on mielenrauhaa, mutta saadaanko sitä todella kapsahtamalla lännen kaulaan ja kääntämällä selkä itään?

Mitään päätöksiä elämässä ei pitäisi tehdä tunteen vallassa tai pelon ohjaamana. Otetaan siis selvää asioiden kaikista puolista ja muistetaan, että tangoon tarvitaan kaksi – ja letkajenkkaan vielä useampi.

Ps. Venäjämieliseksi minua on turha yrittää vääntää mutta vähämieliseksi saa toki moittia.

(julkaistu Facebookissa 26.2.2022)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. Kylläpä yllätti ja ilahdutti tämä viesti. Kiitos Lompo

  2. Kiva kun kirjoitat, kirjoitat vaikeista ja kielletyistäkin aiheista sovinnollisesti ja syyttelemättä. Omaan silmääni vaikuttaa, että ydinsanomasi tässä blogissa koskee sanan-…

  3. KIITOS! Täysin samaa mieltä, että nyt on aika lisätä sitä moniäänisyyttä ja suoraa puhetta enkä epäile yhtään, etteikö Vapauden liitto…

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *