ENTÄ JOS OLINKIN VÄÄRÄSSÄ?
Joku saattaa pohtia, häpeänkö vielä joskus kirjoituksiani sairastuvalla ja mietin mielessäni: olisi sittenkin pitänyt rokottautua.
Joillekin tuntuu olevan mahdotonta ymmärtää, että ihminen voisi koronan vakavan muodon sairastettuaan edelleen seistä valintansa takana ilman, että vaikuttaa salaliittohörhöjen aivopesemältä.
Mitä minä katuisin, jos sattuisin olemaan se epäonninen?
Sitäkö, että…
…otin entistä vahvemmin vastuun terveydestäni omiin käsiini? Aloin tarkoituksenmukaisesti vahvistaa omaa vastustuskykyäni liikkumalla enemmän luonnossa, käymällä avannossa, panostamalla riittävään vitamiinien saantiin sekä henkiseen hyvinvointiin.
…käsittelin vuosia kytemässä olleita irrationaalisia pelkoja ja häpeän tunteita kasvaakseni henkisesti aikuiseksi – sellaiseksi, jonka pää ei käänny eikä selkäranka murru jokaisessa tuulenpuuskassa.
…saavutin mielentilan, jossa pystyn nauttimaan hetkestä murehtimatta tulevista tai märehtimättä menneitä.
…opin tukeutumaan siihen ainoaan tietolähteeseen, johon uskallan nykyisessä informaatiotulvassa enää luottaa: itseeni – omaan tunteeseen siitä, mikä minulle on hyväksi. Ja sitä vastaan tekemällä ei voi muuta kuin mennä metsään. Ei sillä, rakastan metsää, mutta en silti tahdo päätyä sinne pimeässä yksin ilman kompassia.
Sen sijaan olen valmis yksin uimaan vastavirtaan, mutta vain, jos sisäinen tunne olisi minua viemässä sinne muutenkin.
Minulle totuus ei tule annettuna valtamediasta, asiantuntijoilta tai Tokentubesta. Myönnän viihtyväni kaikkien edellä mainittujen parissa, mutta siinäpä se: ne ovat vain ajanvietettä, mistä saa kipinän käyttää omaa päätä ja niitä näkymättömiä tuntosarvia.
Minuun vähänkään paremmin tutustuneet tietävät, että en ole koskaan kyennyt noudattamaan hyviäkään neuvoja, ellen ole itse sisäistänyt miksi. Tällainen maailman aika olisi monen mielestä erinomainen hetki unohtaa se oma _gut feeling_ ja yksinkertaisesti vaan alkaa totella. Onhan se itsekästä toimia vastoin yleistä konsensusta ja vaarantaa koko yhteiskunta.
Nyt kuitenkin olemme sen tilanteen edessä, jossa moni tuntuu olevan epävarma siitä, kuka se paras asiantuntija olikaan. Nämä aiemmin yhtä totuutta puhuvat päät laulavatkin nyt montaa eri melodiaa ja vielä hämmentävän epävireisesti.
Sinä, joka olet kritiikittä kuunnellut tätä asiantuntijajoukkoa: mihin kuoroon ajattelit liittyä?
Komppaatko lääkäreitä, jotka sankoin joukoin vaativat koronaan suhtauduttavan kuin influenssaan, myös THL:n asettuen enemmän sille kannalle Salminen etunenässä?
Arvotatko HUS:in edustajien lausunnot muita uskottavimmiksi vai pidätkö STM:n tai Kiurun näkemyksiä totuudenmukaisimpina?
”Uskon tutkittuun tietoon ja asiantuntijoihin” -lausahdus on muuttunut kyseenalaisemmaksi sitä mukaa, kun data on alkanut osoittaa boosteritrategian ontuvan ja osa asiantuntijoistakin vaikuttaa valinneen linjan, jota foliohattukansa on peräänkuuluttanut jo vuoden päivät.
Kehitykseen pyrkivää yksilöä ei pitäisi nolottaa vaihtaa kantaansa uuden tiedon karttuessa. Enhän itsekään ole kiveen kirjoittanut, etten voisi _koskaan_ ottaa piikkiä. Pakkokeinoin ja rajoittein minua ei siihen alisteta, mutta mikäli jossain vaiheessa piikkistrategia todella näyttäisi tuottavan toivotun tuloksen, niin punnitsen toki hyöty-haittasuhteen uudelleen.
Joku voi kokea, että skeptikot eivät tule koskaan myöntämään olevansa väärässä. Mutta onko siihen vielä ollut mahdollisuuttakaan, kun jatkuvasti elämä osoittaa useiden salaliittoteorioiden realisoituvan? Yhtä lailla uskonsa piikkien varaan laittaneet voivat kokea olleensa oikeassa, sillä media yksimielisesti kertoo rokottamattomien kuormittavan tehohoitoa. Vannoit sitten minkä tahansa ratkaisun nimeen, todennäköisesti sinäkin olet ollut oikeassa jossain vaiheessa epidemiaa.
Mutta kuten tieteen, myös ihmisen pitäisi jatkuvasti pyrkiä todistamaan oma olettamuksensa vääräksi. Sen sijaan takerrumme vahvistusharhaan ja valitsemme tulkita asioita niin, että ne tukevat omaa hypoteesia.
Minä en kuitenkaan koe olevani yhtä kuin vallitseva näkemykseni eikä sinunkaan tarvitse. Olet vapaa muuttamaan mieltäsi, tietolähteitäsi ja käytöstäsi informaation karttuessa – ilman, että joudut lyömään häpäisty-leiman otsaasi.
Minä en ole tietoisesti valinnut asettua nurkkaukseeni saati päättänyt taistella viimeiseen hengenvetoon tämän asian puolesta, kuten et ehkä sinäkään. Yhteiskunta on rakentanut kehän, tarjonnut tuomarin ja sitten armottomasti pyrkinyt jakamaan meidät sinisiin ja punaisiin. En toivo kummankaan joutuvan lyömään vastustajaa kanveesiin täystyrmäyksellä kokeakseen ylemmyyttä. Kenenkään ei pitäisi juhlia voittoa siinä vaiheessa, kun tatamilla makaa toinen ihminen henkihieverissä.
Sinisen tai punaisen sijasta itse valitsisin olla väriä vaihtava kameleontti, joka naamioituu tilanteen vaatimalla tavalla, kun aistii vaaran uhkaavan. Tahdon luovia elämässä eteenpäin vaistojen varassa, oppia kokemuksista ja tehdä tietoisen valinnan jokaisessa risteyksessä. Voin muuntautumiskyvystäni huolimatta pysyä silti uskollisena itselleni, kunhan en identifioidu matkalla ottamiini rooleihin.
Minä olen ihan sama ihminen kuin aina ennenkin, enkä kaipaa nimeni eteen ainuttakaan etuliitettä.
En tahallani aseta ketään vaaraan itsekkyyttäni tai välinpitämättömyyttäni. Olen myös päättänyt olla osallistumatta haukkumiseen, tuomitsemiseen tai kansan jaotteluun.
En ole antanut julkisen keskustelun provosoida tunnetasolla, koska ymmärrän niitä ihmisiä, ketkä eivät vielä ole päästäneet peloistaan irti – olinhan minäkin vasta yksi heistä.
En ole koskaan ennen elämässäni ollut yhtä luottavainen ja täynnä sisäistä rauhaa kuin nyt, muun maailman kuohuessa epävarmuuttaan.
Yleisestä keskustelusta saa vaikutelman, että vielä kolmaskaan piikki ei ole saanut ihmisissä samaa turvallisuuden tunnetta aikaiseksi, joten ei – en näe mitään skenaariota, jossa vaihtaisin pois tämän mielentilan sosiaalisen hyväksynnän tai hetkellisen helpotuksen vuoksi.
Varmasti tuntisin piston sydämessäni, jos päätyisin koronan vuoksi kuormittamaan terveydenhuollon kapasiteettia, mutta nykyisillä valinnoillani uskon välttäväni mm. metaboliset sairaudet, kroonisen stressin aiheuttamat moninaiset oireet, päihdeongelmat, mielenterveyden järkkymisen ja monta muuta.
Erityisesti uskon hyödyttäväni yhteiskuntaa kasvattamalla esimerkin voimalla niin fyysisesti kuin henkisestikin terveempää uutta sukupolvea, eikä siihen tehtävään kuulu omien traumojen ja pelkojen siirtämistä lapsille. En voi antaa heidän kasvaa jatkuvassa sairauden saati sairastuttamisen pelossa vain siksi, etten itse pysty käsittelemään ajatusta ”mitä jos”.
Mitä jos tekemäni päätös koituu jonkun kohtaloksi, pahimmassa tapauksessa vieläpä itselle rakkaan ihmisen? Jokainen läheisensä menettänyt varmasti miettii joka tapauksessa: olisinko voinut estää tapahtuneen sekuntia, tuntia, päivää tai jo vuosia aikaisemmin tekemällä jonkin asian toisin? Jos annamme katastrofiajattelun harhauttaa luontaista navigaattoriamme, löydämme varmemmin itsemme eksyneenä keskeltä tuntematonta.
Olen valmis kantamaan vastuun vaikeistakin valinnoista koskien itseäni ja lapsiani enkä odota kenenkään tekevän niitä puolestani, sillä miten enää löytäisin itseluottamusta vaatia ohjakset takaisin niistä kerran luovuttuani?
Haloo Helsingin Pelikaani kiteyttää paljon:
Haluan kivusta irti, haluan häpeästä pois
pitelen pelosta kiinni, jos se turvaa tois
mutta pelikaani ei pelkää
se avomereen lentää pää edellä
katson etäältä, kuinka toivo elää.
Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on koko ihmiskuntaa yhdistävä tavoite. Yksikään ekosysteemi tai yhteiskunta ei voi kukoistaa, jos kaikki pakotetaan muurahaispesään pyramidia rakentamaan. Opetellaan siis katsomaan isompaa kuva, kuin mitä meille piirretään, ja annetaan pelikaanien lentää jatkossakin.
Ps. Ennen kuin teet päätöksen olla tykkäämättä tästä rokotestatukseni takia, mieti mikä tekstissä tarkalleen ottaen on se asia, mihin et halua leimautua.
(julkaistu Facebookissa 17.1.2022)
Sillä älykkyydellähän onkin tapana kerralla karata lopullisesti 😀 Mulle yks asiakas alkoi kerran kertomaan sen ystävästä, joka oli ”seonnut” äitiyslomallaan…
Tämä on tullut koettua! Varmasti niin yllättyjänä kun yllätyksen kohteena. Olen saanut kuulla tässä kahden vuoden aikana usemmankin ihmisen (lähinnä…
Kiitos paljon! Ihanaa, kun oot seuraillut
Olen salaseurannut sinua jo Facessa. Salaseurannut sen takia, ettei sinulla ole ”seuraa”-nappula valikossa, että voisi ihan oikeasti seurata. Tämä olisi…
Vastaa