Ei luokiteltu, Maria Nordin, Minä, Olli Posti, Terveys

TYHMÄ, NOLO JA VAINOHARHAINEN BLONDI TÄSSÄ TERVE!

TYHMÄ, NOLO JA VAINOHARHAINEN BLONDI TÄSSÄ TERVE!

Julia Thurén (kyllä, luen myös YLE:n antia) kirjoitti loistavan kolumnin: Kirjoitusvirheille nauraminen on tapa hiljentää muiden ääntä.

Äärimmäisen osuva ajatus ja sovellettavissa laajasti eri konteksteihin.

Itsekin olen joskus menneisyydessä erehtynyt pitämään runsaasti yhdyssanavirheitä viljelevää parhaiten peltotöihin soveltuvana. Nykyään arvostukseni sekä maajusseja että lukihäiriöisiä kohtaan on onneksi jo paremmalla tasolla.

Inspiroiduinkin antamaan kaikille lyömäaseet jo valmiiksi, joilla minunkin sanoittamani pohdinnat saadaan helpoiten moukaroitua siihen kuntoon, että kuuluu enää pelkkää pihinää.

Joten tässä raaka kuvaus minusta, olkaapa hyvät:

– nuori nainen (kokematon)

– etuoikeutettu (naiivi)

– vaaleahiuksinen parturi-kampaaja (blondi bimbo)

– vailla korkeakoulututkintoa (tyhmä)

– historian ja muiden lukuaineiden _pänttääminen_ rajoittuu lukioon (sivistymätön)

– analysoi täysin tosissaan Temppareita ja Bacheloreja (nolo)

– oireilee säteilystä ja huonosta sisäilmasta (vainoharhainen)

– on hyväksytty kaverilistalle rokotevaststajia (foliohattu)

– arvostaa Olli Postin terveysneuvoja sekä vapautta ilmaista ajatuksiaan, Heli Rämäkön omistautumista asialleen ja jopa…

TRIGGERIVAROITUS!

…Maria Nordinin metodeja (vihoviimeinen syy painaa välittömästi cancel-nappia)

Näiden asioiden takia tai niistä huolimatta – päätä itse – olen intohimoinen ajattelija. Minulla on siihen myös poikkeuksellisen paljon aikaa sekä sisäsyntyistä uteliaisuutta käytännössä kaikkia ihmisläheisiä aihealueita kohtaan.

Työssäni olen kohta 14 vuoden aikana käyttänyt kymmeniätuhansia tunteja syvääluotaaviin keskusteluihin asiakkaiden kanssa.

On vuodatettu tunteita, käyty läpi sairaushistoriaa, puhuttu perhe- ja parisuhteista, vaihdettu näkemyksiä ja pyritty ymmärrykseen – niin ammatillisesti kuin muutenkin.

Olen vuosien aikana oppinut mielettömän määrän asioita eritaustaisilta ja -ikäisiltä ihmisiltä, sillä kiinnostukseni heidän kertomaansa kohtaan on aina ollut aitoa. Moni ihmetteleekin, miten voin muistaa niin yksityiskohtaisia keskusteluja jopa vuosien takaa.

Rakennan myös jatkuvasti päässäni verkostoa, jossa pisteet yhdistyvät toisiinsa ja pyrin löytämään syitä ja seurauksia eri asioille hahmottaakseni suurempia kokonaisuuksia. Saan paljon oivalluksia ja järkeilen kuulemieni asioiden pohjalta hypoteeseja, jotka ajan saatossa joko vahvistuvat tai tiedon karttuessa vaihtuvat seuraavaan.

Koen, että työni – ainakin sellaisena kuin itse sitä harjoitan – tarjoaa täydelliset puitteet ajatusmaailman ja kokemuspiirin laajentamisen sekä erilaisten ihmisten ymmärtämiseen. Karrikoiden ilmaistuna työpaikat ja harrastuspiirit täyttyvät usein joko liian samanhenkisistä tai niin eri taajuuksilla olevista ihmisistä, että molemmissa tapauksissa mahdollisuus kehittävään keskusteluun jää ohueksi – eikä sille ole tilaakaan, kun pitäisi kiireessä saada jotain aikaiseksikin.

Minun tehtäväni kampaajana on saada kolme tuntia odottamista tuntumaan kahvitauolta, joten mikäpä sen parempi tapa tappaa aikaa kuin vaihtaa ajatuksia – myös niistä kielletyistä puheenaiheista. (Miettikää, miten antoisaa!)

Sisäilmasairastumisen myötä vähentyneet ihmissuhteet ovat myös lisänneet aivotyötä, kun on pitänyt argumentoida päänsisäisesti myös haastajan puheenvuorot.

Lisääntynyt yksin oleminen yhdistettynä tähän absurdiin nykyaikaan on saanut viime vuosien (kirjaimellisesti) homehduttaman todellisen minäni jälleen esille, ja siinä tuntuu olevan paljon nieleskeltävää monille.

Sekin on täysin hyväksyttävää, jos joku kokee seurani tai ajatukseni epämukaviksi eikä siksi halua olla tekemisissä. Haluan kuitenkin tällaisena tahallisen väärinymmärtämisen aikana korostaa sitä, että kaikella toiminnallani pyrin vilpittömästi ymmärrykseen ja yhteisen hyvän lisäämiseen.

Tyylini kirjoittaa ei ole harkitun korrektia – se tekeytyy minunnäköisekseni: toisinaan tahtomattaankin ärsyttäväksi. En siis ihmettele, jos joku tulkitsee tekstini hyökkäyksenä tai puolustuksena jotakin kohtaan, mutta se ei ole perimmäinen tarkoitukseni. Jokainen lukijan roolissa myös tekee itse valinnan: pyrkiikö ymmärrykseen vai ei.

Aina on lupa kysyä vaikka yksityisesti, jos ilmaisuni jää epäselväksi tai haluaa kuulla enemmän perusteita mietteilleni. Toki boikotti on niin ikää helppo ratkaisu tänä päivänä.

Minä – kuten uskoakseni kaikki muutkin tuntemani ihmiset – tuomitsen kyllä sodat sekä kaikenlaisen väkivallan ja rasismin. Ne asiat ovat niin itsestäänselviä, etten koe tarvetta käyttää palstatilaa sen korostamiseen. Sen sijaan yritän tuoda pöytään jotakin, mikä haastaisi muitakin epämukavuusalueelle samojen S-merkittyjen kelojen pyörittämisen sijaan.

Päässäni on reilun vuoden verran ollut tarjolla niin paljon erilaisia pähkinöitä purtavaksi, että koen jo kansalaisvelvollisuudekseni jakaa muillekin mutusteltavaa – silläkin uhalla, että ne liian myrkyllisinä syljetään päin naamaani.

Muistuttaisin kuitenkin, että ruokapula on tulossa, joten voi olla viisasta varastoida ne sopivaa hetkeä varten.

(julkaistu Facebookissa 13.3.2022)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. Kylläpä yllätti ja ilahdutti tämä viesti. Kiitos Lompo

  2. Kiva kun kirjoitat, kirjoitat vaikeista ja kielletyistäkin aiheista sovinnollisesti ja syyttelemättä. Omaan silmääni vaikuttaa, että ydinsanomasi tässä blogissa koskee sanan-…

  3. KIITOS! Täysin samaa mieltä, että nyt on aika lisätä sitä moniäänisyyttä ja suoraa puhetta enkä epäile yhtään, etteikö Vapauden liitto…

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *