Moni ehkä tietääkin, että en todellakaan ole luontainen esiintyjä tai vähääkään innokas linssilude. Ensimmäinen traumani julkisesta esiintymisestä sain puoli metriä lyhyempänä, kun eräässä muotinäytöksessä liikkeet oli suunniteltu Meksikon pikajuna -laulun sanoja mukailemaan. Siinä vaiheessa, kun koreografian mukaan ”matkustajat – miehet, naiset, kaikki – (huom. sanoitukset edellä aikaansa!) torkkuvat” ja minun junani senkun puksutti eteenpäin, muutuin …


