Olin kyllä kuullut tiedon lisäävän tuskaa, mutta minä pöllö olin luullut sen lisäävän vähintään samassa suhteessa myös älyä.
Mitä enemmän joku tietää, sitä viisaampana häntä yleensä pidetään.
Arvostamme kuitenkin tässä yhteiskunnassa hyvin korkealle tutkijoita ja tieteentekijöitä, joita tuskin voisi sellaisiksi edes kutsua, jos he alkaisivat suhtautumaan itseensä tietäjinä.
Paradoksaalista onkin, että se joka uskoo jo tietävänsä, sulkee herkästi tutkivan mielensä eikä jatkuvan oppimisen ja kyseenalaistamisen prosessi enää kehitä hänen älyään. Oikeastaan käy juuri päinvastoin.
Tiedon lisääntyminen tuntuu vähitellen kasvattavan useimpien ihmisten päähän ravureille tutut silmälaput, jotka kaventavat näkökenttää, pakottavat fokuksen tiettyyn pisteeseen ja estävät vilkuilemasta enää ollenkaan sivuille tai taakse.
Minä en voi sanoa tietäväni juuri mitään, mutta näkemäni ja kokemani perusteella en halua siihen pyrkiäkään, vaikka se tekisi minusta voittajahevosen kuninkuusraveissa.
Olen suosiolla aivan pöllö jatkossakin.
Haukkumanimen vakiintumisesta huolimatta sitä pidetään viisauden symbolina. Tuskin kuitenkaan siksi, että se silmälasit päässään pänttää tietoa kirjoista päivästä toiseen, kuten Nalle Puhissa annetaan ymmärtää. Miksi sitten?
Jos minun pitäisi arvata, niin voisin kuvitella sillä olevan jotain tekemistä sen tosiasian kanssa, että pöllö näkee muita laaja-alaisemmin ollen kykeneväinen kääntämään päätään jopa 270 astetta molempiin suuntiin.
Minun kirjoissani se, jos jokin, viestii todellista viisautta.