’Paavo Väyryseltä käsittämättömän kirjoitus – syyttää sotapropagandaa Suomen Nato-hakemuksesta ja Ukrainaa Venäjän hyökkäyksestä.’
Näin Keskisuomalainen otsikoi juttunsa, jossa toimittaja Jaakko Vilmusenaho kirjoittaa seuraavasti:
”Väyrynen väittää Ukrainan vuoden 2014 vallankumouksen olleen länsimaiden tukema vallankaappaus, jossa valtaan nousseet ryhtyivät vainoamaan maan itäosissa ja Krimin niemimaalla asunutta venäjänkielistä vähemmistöä.”
Koska journalisti jo otsikollaan haluaa ohjata, mitä Väyrysen ulostulosta pitäisi ajatella, olisi mukava kuulla viisaamman perusteluja sille, mikä osa näistä väitteistä ei ole totta. Pelkkä Väyrysen leimaaminen perättömäksi syyttelijäksi ei ole hyvää journalismia.
Ymmärtääkseni heti Maidanin kansanliikkeestä käynnistyneessä vallankumouksessa parlamentti pyrki ensitöikseen mitätöimään venäjän kielen alueellisen aseman Ukrainassa. Itä-ukrainalaiset tunsivat oikeutensa uhatuiksi ja kokivat Kiovan EU-myönteisen hallinnon laittomaksi. Tilanne eskaloitui Ukrainan armeijan ja venäjämielisten kapinallisten väliseksi tulitaisteluksi, jota sisällissodaksikin kutsutaan.
Suomen media on leimannut Putinin puheet de-natsifikaatiosta Kremlin propagandaksi, vaikka länsimaat ovat olleet tietoisia uusnatsi-henkisen Azov-pataljoonan toimivan osana Ukrainan kansalliskaartia ja tietävät samannimisen sosiaalipoliittisen liikkeen verkostoituneen myös länsimaiden äärioikeiston kanssa.
Liekö kyse vainoamisesta, mutta 2016 julkaistussa YK:n raportissa kerrotaan Azov-taistelijoiden syyllistyneen ihmisoikeusloukkauksiin itä-Ukrainassa ja Azovin liikettä on syytetty väkivallasta mm. romaneja ja seksuaalivähemmistöjä kohtaan.
Vuonna 2015 Azov-taistelijat järjestivät lapsille nationalistisia kesäleirejä, joissa harjoiteltiin sodassa tarvittavia taitoja ja iskostettiin jopa 7-vuotiaiden mieliin Venäjä-vihaa. Vuonna 2019 Yhdysvalloissa 40 kongressiedustajaa olisi halunnut luokitella Azovin terrorijärjestöksi, sillä ”se on värvännyt, radikalisoinut ja kouluttanut Yhdysvaltain kansalaisia jo vuosien ajan.”
Toisin kuin Jaakko antaa ymmärtää, minä en näe Väyrysen blogissaan syyttävän Ukrainaa ja länttä sodan alkamisesta vaan tuovan esille, että vaikka kyseessä on Venäjän hyökkäys, ei pidä sivuuttaa Yhdysvaltojen käynnistämää ”uutta kylmää sotaa”.
Venäjä on ollut avoin tavoitteestaan pitää Ukraina omassa etupiirissään ja halunnut turvata sen, ettei Nato laajene liian suureksi uhkaksi koko kotimaansa olemassaololle. Vuodesta 2013 lähtien Yhdysvaltojen johdolla länsi on enenevissä määrin pyrkinyt ulottamaan lonkeroitaan Ukrainaan heikentääkseen idän poliittista asemaa.
EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Josep Borrel kertookin puheessaan 4.1.2022 Euroopan käyttäneen yli 17 miljardia Ukrainan tukemiseen vuodesta 2014 alkaen ja myös Yhdysvaltojen tiedetään syytäneen rahaa Kiovaan jo kauan ennen Putinin hyökkäystä.
Hassua sikäli, että varsinaisen sodan katsotaan Suomen valtamedioissa alkaneen _täysin vailla provokaatiota_ vasta 24.2.2022, vaikka jo vuodesta 2014 on yleisesti nähty itä-Ukrainan sotatoimet venäläismielisten ja länsimielisten välisenä valtataisteluna.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös se, että Nordstream 2 -hanke on käynnistetty vuonna 2015 siitä huolimatta, että lännessä Venäjän on katsottu olleen Ukrainan konfliktin toinen osapuoli. Tästä huolimatta he, jotka kannattivat EU:n riippuvuutta venäläisestä kaasusta, eivät _mitenkään voineet nähdä tilanteen eskaloituvan_. Really?
Väyrynen syyttää Suomen median sotapropagandaa voimakkaammaksi kuin muissa länsimaissa. En lähde tekemään vertailua, mutta vannon, ettei yksikään tämän maan kansalainen ole voinut välttyä kuulemasta päivästä toiseen tämänkaltaista retoriikkaa:
”Venäjän aloittama brutaali hyökkäyssota”
”Venäjän suorittama raakalaismainen kansanmurha”
”Putinin käynnistämä sota läntistä demokratiaa vastaan”
”Putinin suuruudenhullu valloitussota”
Muistuttaisin myös aiemmasta tekstistäni, missä nostin esille havaitsemiani epäkohtia suomalaisen median uutisoinnissa ja lähdekritiikissä. LUOTATKO HESARIIN VAI ANNATKO YLEN? – SANNIBERGELE.FI
Väyrynen sanoo, että Ukrainan sotaa on käytetty perusteena Suomen huonosti harkitulle päätökselle hakea Nato-jäsenyyttä, mistä on vaikea olla eri mieltäkään. Jos yhtä aikaa maalataan kuva puolustusliitosta ainoana pelastuksena ja mässäillään venäläisten väitetyillä teurastuksilla ja lapsiraiskauksilla, ei ole ihme, että kansa kuvittelee olevansa turvassa ainoastaan Naton riveissä.
Keskisuomalaisen mukaan Väyrynen myös syyttää Yhdysvaltoja sodan pitkittämisestä ja väittää Ukrainan voineen välttyä hyökkäykseltä, jos se olisi ollut valmis toteuttamaan Minsk ll -sopimuksen ja luopumaan Nato-jäsenyydestä.
Venäjän heikentäminen sekä EU-pakotteet käsittääkseni palvelevat Yhdysvaltojen valtapoliittista asemaa ja maan retoriikka vaikuttaakin kaikkea muuta kuin sovittelevalta, joten en lähtisi tyrmäämään Väyrysen tulkintaa pitkittämisestä myöskään vääräksi.
Ei liene poissuljettua, etteikö hyökkäykseltä oltaisi voitu välttyä, jos Minsk ll olisi toteutunut ja Ukrainan Nato-haaveet unohdettu. En kuitenkaan ole oikea ihminen ottamaan kantaa siihen, olisiko se ollut oikea päätös isossa kuvassa.
Tällä kirjoituksella en tarkoita asettua Väyrysen tai ainakaan Venäjän puolelle, sillä minun taisteluni on toisaalla: rintamalla laiskaa ja asenteellista journalismia vastaan.
Vastaa